TV-tähtenä ennen syöksyä Savoon

Fysioterapeutin keikka oliki tänään hieman poikkeuksellinen. Ei siksi, että olin kuulemma toipunut "hämmästyttävän" hyvin kassikuljetuksesta huolimatta; jalassa kun on havaittavissa jonkinlaisia lihas-alkoita ja kulkukin oli ketterähköä edelliseen kertaan verrattuna...vaan siksi, että paikalla oli oikea tv-toimittaja Yleisradioyhtiöstä. Hän kuvasi fysioterapeutti-Kirsin ja meikäläisen edesottamuksia antaumuksella koostaakseen tästä kerrasta ja jostakin myöhemmin kuvattavasta materiaalista koira-aiheisen insertin lastenohjelmaan! Vedettiin siinä Kirsin kanssa aika ammattimaiset treenit, jotta meistä jäisi katsojille kunnon mielikuva.

Sitten olikin jo Savon syöksyn aika. Heti kun isäntä oli päässyt virasta, Pasaatin keula käännettin Mikkeliin ja Kertun noutoon. Emäntä rässi paikalle runsaassa kolmessa tunnissa ja siellähän ne mun naskit laumana peuhasivat Riitan talon takapihan aitauksessaan ja tunsivatkin vielä ihkaoman emonsa! En sentään tuppautunut leikkimään maitobaaria ; ) Siinä sitten isäntäväki ja Riitta heittivät hetken läppää ja minä moikkasin Fionaa ja Jatzya pentujen lisäksi ja hieman ennen hämärän tuloa sain seuralaisen autoon, vaikkakin aluksi emännän syliin. Kerttu lähti takaisin synnyinkotiinsa!
Tähän onkin meikäläisen mainio paikka lopettaa bloggailu ja siirtää vastuu esikoistyttärelle, tehdä niin kuin sukupolvenvaihdos. Johan tässä ehti melkein viisi vuotta kirjailla omia ja muidenkin tekemisiä 1 281 kertaa ja jokunen tyyppi niitä lukaisikin, ainakin laskurin perusteella sivulla käväistiin 10 032 kertaa...ei mikään succé, muttei huonokaan.
"Kerttu-uutiset" löytyvät tämän linkin (http://kerttu-setteri.blogspot.fi/) takaa, joten siitä vain napsaisten ja seurailemaan pikkulikan toilailuja, saattaapa seassa olla jotain meistä muistakin ;)

Sukupolvenvaihdos

Nyt on varmistunut sukupolvenvaihdos meidän bloggauksissa! Kerttu noudetaan Mikkelistä huomenna illalla ja takaisin kotiin ehdittäneen heti keskiviikon puolella. Silloin onkin sitten jo uusi blogi-osoite "Kerttu-uutiset".
Laitan huomenna, tahi sitten keskiviikkona linkin vielä tälle sivulle, jottas osaatte sitten siirtyä pikku penikan tapahtumain pariin!

Paluu sivistyksen pariin

Lauantai meni maalla metsässä rytiköiden (katso edellinen kirjaus) ja tuntitolkulla kalojen perässä järvessä melskaten. Siinä sai heikkovoimainen takakinttu kyytiä :)

Kalastaja työssään.

Välillä kävin rannalla aurinkoa ottamassa Saimin vieressä ja naureskelin kaksijalkaisten matonpesu-urakkaa ja ampiaispesän tuhoamisyrityksiä. Isäntä sai liiteriin rakentuneen kaalin kokoisen pesän siirrettyä ämpäriin ulos, mutta itse pörriäiset jäivät vanhan pesän tyveen tekemään uudisrakennusta...ja Raidia ei ollut, hah.
Sunnuntaina tehtiin taas aamusta raivokas metsän skannaus köysien jatkeena ja sitten järviruohojen kitkennän ihmettelyä ennen kotiin lähtöä.
Kotosalla Saimi piipahti heti luukusta päästyään naapurin Juuson rippiäisiin kylään. Kutsu oli vasta klo 15, mutta Sämpylä kiersi puoli tuntia etuajassa morjestamassa vieraat ja tarkastamassa tarjoilun :)
Isäntäväellä menikin loppuilta juhlakansaa lepytellessä :))
Ihan illan päätteeksi raivattiin viimein pentula tiehensä ja laitettiin paikat kuntoon tiistaina tulevaa Kerttua varten. Pikkuisen käväisi haikea mielessä pentulan lattialla makoillessani, pääsi jopa muutama surkea nyyhkäisy :((
Emäntä soitteli Mikkeliin ja sai muiden terveisten ohella taas painotietoja pentueesta. Adele (Kerttu siis) painoi 4,9kg...aika vähän verrattuna Kaisan 7,09kg viime elokuussa, Anton oli 5kg, Adam 5,7kg, Afrodite surkeat 4,2kg, Axel 5,6kg ja Adalmina 4,5kg.
Soitelkaapa Riitalle, tarjolla olisi näet erinomaisia settereitä. Minä, jos kuka, sen tiedän!

Maaseutuelämää metsän ja järven katveessa

Perjantain lopuksi Volkkari pakattiin täyteen koiria ja ihmisiä (kuitenkin vain säällisesti) ja pöräytettiin Elon elintarviketäydennyskeskukseen. Tarvikehankinnan jälkeen matka maalle kulahti nopeasti ja heti kun auto oli tyhjennetty, pääsimme metsään!
Minä reissasin tietenkin kassi perän tukena, mutta Saimi sai huiskia peloottelemassa liito-oravia (ei kyllä ole koskaan edes nähty, missään). Mulla roikkui kahvoissa vuorotellen jompi kumpi isäntäväestä ja aika hyvään lämpöön tyypit sainkin, sillä tuoksut olivat huumaavat ja joka puskan ja ryteikön sisään piti katsoa. Onneksi isäntäväkeni on täydellisen löperöä porukkaa ja suostuu seuraamaan minua melkein minne vain keksin itseni tunkea ;))
Lenkin jälkeen pääsin rantaveteen, edelleen köydessä ja valvottuna, kalastelemaan. Olipas siinä kiva kahlailla ja rynnistää särkien ja ahvonoiden perään ennen unelle menoa...mökillä muuten tehtiin melkoinen huonekalujen siirto-operaatio, jotten onnistuisi hyppimään minnekään luvatta. No, nyt ovat makuupaikat vailla vertaa!

Terapiaa

...ei ole pelkästään pentujen poismuutto ;)
Sillä eilen, keskiviikkona, oli ensimmäinen fysioterapeutin "istuntoni". Kirsi-fyssari oli tyytyväinen jalan asentoon ja toipumiseen yleensä. Painoa huonolle jalalle en kuitenkaan vielä paljon pane, sillä vaaka näytti huonolle vain kilon ja paremmalle kuusi kiloa. Terapiassa käveltiin aitojen yli ja tehtiin kaikenlaisia manöövereitä, lopuksi Kirsi vielä hieroi selkäni vetreäksi. Saan muuten tehdä lyhyitä "kassittomia" lenkkejä ja peräti tunnin keikkoja kassin kera :)
Tuliaisiksi sain jumppaliikkeitä: tassun antoa seisten, tyynylle istumista ja ympyröiden tekemistä...
Tänään oli sitten vuorossa lääkärin ensimmäinen jälkitarkastus.Lääkärini Hansu oli hyvin tyytyväinen tilaani ja lupaili jopa reipasta vapaana liikkumista heti puolen vuoden päästä...josko silloin taas löytäisi kauriin!
Seuraava tarkastuspiste on syyskuun puolivälissä. Silloin otetaan röntgenkuvia ja mietitään poistetaanko joitain keinotekoisia tukirakenteita...
Vaaka näytti muuten 23,65kg, olen siis melkein mitoissani ja maidontuottokin on juuri loppumassa.