Univetin nerokirugi Jan Räihä otti minut vastaan hetikohta pikku odottelun jälkeen. Janne selvitti isäntäväelle kolmea erilaista jalankorjauskonstia ja uhkaili huonolla toipumisella, tai ainakin pitkällä...sitten jo meninkin hoiturin vanavedessä häntää heilutellen tiskille.
Iltapäiväyhden jälkeen olin sitten valmis kotiutumaan (aikas pöllyssä vielä). Kirugi selitti sitä ennen kotijoukoille valitun operaation salaisuudet ja antoi paalin ohjeita noudatettavaksi ja kahmalon lisäravinteita syötäväksi.
Seuraavan kaksi viikkoa ennen tikkien poistoa saapi hieman jaloitella ja sitten otetaan kuvat, josko luut mahtanevat olla paikoillaan. Kuuden viikon kohdalla otetaan uudet kuvatukset ja sitten, jos onni on matkassa, saa ryhtyä rankempaan kuntoutukseen. Heti puolen vuoden kuluttua tiedetään (ehkä), tuleeko jalasta käyttökuntoinen...siis setterille käyttökuntoinen.
Kotimatka tehtiin kaasu pohjassa Pasaatilla, jotta "hieman" pakkautumaan päässyt maito saataisiin oikeisiin suihin ja kotosalla olikin kuusi hanakkaa kitaa evästä vaatimassa. Aaaahhh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti