Viikko talvea takana

Maanantaina teimme koko porukalla enskin kaatiskeikan (laitoimme rikkoutuneen pesukoneen ja vanhan kiukaan kiertoon) ja sitten vierailimme lauman kanssa M&M:ssä. Se oli sen verran harvinaista herkkua, että olimme kuin lapset ekaa kertaa karkkikaupassa. Sinkoiliun ja rosvousyritysten jälkeen jouduimme tyytymään froteisiin kylpytakkeihin...Kaisa-lellikki sai myös Hurtan pinkin sporttihohtoliivin selkävetskarilla (ja Helmi-lellikki sai uuden nahkaisen kaulapannan, kirj. huom.).

Viime tiistaina sitten suunnistimme nk. "kaupunkikävelylle" emännän kanssa oikein valjaissa ja valoisalla (lue: emme päässeet juoksemaan irrallaan ihan koko reissua). Tällä kahden ja puolen tunnin reissulla näimme mm. kolme oravaa samassa puussa, joiden ainoa nelijalkainen silminnäkijä olin minä, Saimi kyllä haistoi huiskahännät, mutta Kaisalla ei vieläkään ollut hajua miksi ihmeessä kökötimme puun alla varttitunnin ; ) Emäntä on muutenkin huolissaan kärtty-Käpyn metsästyskoirakyvyistä. Se kun ei osaa seisoa muuta kuin neljällä jalalla, eikä ainakaan riistaa. Onneksi Kaisa on sentään oppinut Avarasta luonnosta Australian suuren valliriutan linnuston ; ))...ja jotkut vielä haukkuvat television demoralisoivaa vaikutusta!
Loppuviikosta oli pari päivää kunnon pakkasta ja meistä tuli aina lyhyidenkin lenkkien lopulla kolmijalkaisia valoissa vihreää odotellessa. Perjantaina kuitenkin pääsimme järven jäälle sinisen hetken aikoihin isäntää vastaan ja käytimme tilaisuuden hyväksemme koluamalla rantavitikot perusteellisesti.
Lauantaina pakkanen lopahti ja aamusella isäntä kaivoi potkukelkan varastosta aikeenaan vedättää meillä itseään jäisillä kaduilla. Saimme Saimin kanssa päällemme husky-valjaat ja kun äijä oli saanut releet kasaan kadulla, piti olla aika lähteä kokeilemaan. No, aamu kun oli, niin piipahdimme ensin ykkösellä ja sitten kakkosella ja sitten minä innostuin vielä haukkumaan siinä kelkan ympärillä. Tämä häslinki tuotti meikäläiselle negatiivisen tuloksen, sillä jouduin lähtemään emännän ja Kaisan seurassa ihan muualle kuin Saimi ja isäntä. Saimi kun kelpasi vetokoiraksi hieman rauhallisempana tapauksena. (Saimi kuulemma vetää ihan mukavasti).
Pääsin minäkin tietty sitten lenkin lopuksi vetämään kelkkaa, mutta arvosanaksi tuli vain 6-, sillä veto ei ollut toivotun tasaista ja räksytys sekä lumikökköjen kimppuun hyökkäily kuulemma haittaa vetotöitä.
Sunnuntaina eli ihan äsken käväisimme taas järvellä. Kiersimme saaren ja kävimme vastarannalla ihmettelemässä kaatuneen kuusen suurta juurakkoa.

Kotosalla jouduimme vaihteeksi puntariin ja säkämittaukseen ja tässäpä "tulokset" isoimmasta pienempään (hmmmph!):
Saimi on 63cm korkea ja painaa 25kg, Kaisa on taas 60cm korkea ja painaa 23,5kg ja porukan pienimpänä minä, Helmi-Orvokki, 58cm ja 23,5kg...

Reissun jälkeen hieman väsyttää...