Heräsimme aamulla siskonpedistä maalta. Kaisa oli kyllä pitkin yötä miettinyt ja etsinyt parempaa unenottopaikkaa ja häirinnyt kaikkien muiden yöhyvinvointia... Vaan eikun ulos ja metsään ohimenneiden elukoiden jälkiä laskemaan pikaisesti ennen aamiaista. Sen verran oli keli yöllä lämmennyt, että meistä turkillisista sai taas keräillä lumipaakkuja hyvän tovin ennen ruokailemaan pääsyä.
Evästyksen jälkeen pistimme ottaen koiraporukalla pikku ettonet, kun taas kaksijalkaiset harjoittivat ilmeisesti lukemista, ainakin niistä käsissä pidettävistä kilon painoisista paperipaaleista päätellen. Iltapäivän alusta ulostauduimme jälleen. Tällä kertaa tarkoituksena oli matkailla jaloitse/suksitse kotijärveä pitkin joku viisi kilsaa, mutta jo heti ulkona ihmetellen kuuntelimme järveltä kuuluvaa möytryämistä. Ja eikös mekkalan lähde paljastunutkin melkein heti kotorannasta lähdettyä, sillä seuraavassa lahdessa oli parvi avolavapakuja ja jääspeedway-moottoripyörä. Kuski kaasutteli jäälle aurattua rinkulaa mutkat melkein vaateriin kallistamalla ja aikas hyvää vauhtia vielä. No mehän meinasimme suikata Saimin kanssa mörinälähdettä heti tarkastelemaan, vaan kaksijalkaiset ehtivät tällä kertaa rivakasti komentaa meidät ruotuun, joten speedway-tutkimuksemme lössähtivät siihen. Korvaukseksi ulkoilumme reititettiin lähijärvelle, jonka rannat sitten tutkailimme suurella hartaudella. Sen verran suurella, että minun parsittu etujalkani ja Sämpylän parsittu takakoipi menettivät karvansa ja nahkansa...niitä saapi nyt sitten parannella kotikonnuilla ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti