Turhaa mörinää

Heräsimme aamulla siskonpedistä maalta. Kaisa oli kyllä pitkin yötä miettinyt ja etsinyt parempaa unenottopaikkaa ja häirinnyt kaikkien muiden yöhyvinvointia... Vaan eikun ulos ja metsään ohimenneiden elukoiden jälkiä laskemaan pikaisesti ennen aamiaista. Sen verran oli keli yöllä lämmennyt, että meistä turkillisista sai taas keräillä lumipaakkuja hyvän tovin ennen ruokailemaan pääsyä.
Evästyksen jälkeen pistimme ottaen koiraporukalla pikku ettonet, kun taas kaksijalkaiset harjoittivat ilmeisesti lukemista, ainakin niistä käsissä pidettävistä kilon painoisista paperipaaleista päätellen. Iltapäivän alusta ulostauduimme jälleen. Tällä kertaa tarkoituksena oli matkailla jaloitse/suksitse kotijärveä pitkin joku viisi kilsaa, mutta jo heti ulkona ihmetellen kuuntelimme järveltä kuuluvaa möytryämistä. Ja eikös mekkalan lähde paljastunutkin melkein heti kotorannasta lähdettyä, sillä seuraavassa lahdessa oli parvi avolavapakuja ja jääspeedway-moottoripyörä. Kuski kaasutteli jäälle aurattua rinkulaa mutkat melkein vaateriin kallistamalla ja aikas hyvää vauhtia vielä. No mehän meinasimme suikata Saimin kanssa mörinälähdettä heti tarkastelemaan, vaan kaksijalkaiset ehtivät tällä kertaa rivakasti komentaa meidät ruotuun, joten speedway-tutkimuksemme lössähtivät siihen. Korvaukseksi ulkoilumme reititettiin lähijärvelle, jonka rannat sitten tutkailimme suurella hartaudella. Sen verran suurella, että minun parsittu etujalkani ja Sämpylän parsittu takakoipi menettivät karvansa ja nahkansa...niitä saapi nyt sitten parannella kotikonnuilla ; )

Kaakkurilammen ylihiihto

Otsikkohan siis koskee kaksijalkaisia huoltajiamme, noin pääasiassa. Olimme tietysti koiralaumallamme matkassa mukana, mutta ilman suksia ;)
Kaakkurilampi on isäntäväen "kesäasunnon" lähellä sijaitseva suorutakko, jota ei sulana vuodenaikana juuri pääse veden äärelle asti tutkailemaan. Vaan nyt se oli "helppoa", mitä nyt oli tarpeen hiihtää/juosta/rämpiä paikalle ja suhauttaa 50m lätäkön yli. Menomatkalla vain sattui olemaan hakkuuaukea ja pelto sekä muutama sakea vitikko läpäistävänä. Suksihemmot tuskailivat vitikoiden kanssa ja me koiraeläimet taas hakkuuaukealla, siellä kun lumi oli peittänyt kaikki suonsilmäkkeet ja muut koloset. Kaisa putosi muutaman kerran kokonaan näkymättömiin lumenalaiseen salakoloon ja eipä se matkanteko helppoa ollut Saimille ja minullekaan. Samalla tavoin upposimme enemmän tai vähemmän kokonaan lumeen suksijoiden suihkiessa naureskellen ohitsemme.
Kokonaisreissua kertyi vaivaiset neljä kilometriä. Olot olivat kuitenkin sen verran rankat, että kaksijalkaisilla meni hyvä tovi mökin kuistilla lumipaakkujemme irroitteluun, ennen kuin saimme pukeutua tuliteriin froteetakkeihimme ja käpertyä nojatuoliin unelle...

Kasvun rajat

...taitavat viimein olla saavutettu. Kaisalle ei meinaan ole enään parina viimeisenä päivänä maistunut nappulamuona...juusto tarjottaessa kyllä. Tänäänkin saimme Sämpylän kanssa Käpysen ärhentelyistä huolimatta nauttia loput nuoren neidin aamiaisesta ja päivällisestä. Kaisa tosiaankin yrittää laittaa meille muonavarkaille hanttiin papusaavinsa ääressä ankarasti irvistelemällä. Taktiikkana meillä onkin odotella, että neiti luulee isännän tarjoilevan jotain perin maukasta ja Kaisan ryhtyessä jonottamaan olettamiaan nameja, me saamme tankata itsemme huoletta ; ))

Tätiä rääkkäämässä

Silloin tällöin joku tuttu unohtaa, millaista meidän pikku settereiden kanssa on liikkua julkisilla väylillä.  Tänäänkin emännän veljen vaimo innostui iltapäiväulkoilullamme ottamaan haltuunsa kuljetushihnani...ja toteamaan muutaman hetken kuluttua minut, jo viisastuneen vanhuksen, ihan riiviöksi. Outoa, sillä minähän vain pysyttelin porukan etupuolella vahtimassa tulevia vaaroja ja siinä ohessa tutkailin aurapenkkojen etu- ja takareunat mielenkiintoisten löydösten (lausunto ei koske kuolleita pikkulintuja) varalta...

Barffausta

Kaisan käsitys raakaruoasta ei ehkä aivan sovi sen äidin perheen sofistikoituneeseen dieettiin verrattuna. Se kun vetelee mielikseen (isäntäväen huomaamatta) kuolleita Urpilaisia, ei kun urpiaisia kaduilta ja metsistä sellaisinaan. näyttävät oikein maistuvilta, jos jotain voi päätellä nauttimisvauhdista ; ))
Yllättäen tuollaiset tienposken raakapakasteet eivät ole aiheuttaneet minkäälaisia ruoansulatusvaivoja ja roippeetkin ovat poistuneet luonnollista tietä.
Vaan minä en kyllä söisi tuollaisia sitähän voi saada vaikka salmonellan...ainakin perheen kaksijalkaisten mielestä.

Viikko talvea takana

Maanantaina teimme koko porukalla enskin kaatiskeikan (laitoimme rikkoutuneen pesukoneen ja vanhan kiukaan kiertoon) ja sitten vierailimme lauman kanssa M&M:ssä. Se oli sen verran harvinaista herkkua, että olimme kuin lapset ekaa kertaa karkkikaupassa. Sinkoiliun ja rosvousyritysten jälkeen jouduimme tyytymään froteisiin kylpytakkeihin...Kaisa-lellikki sai myös Hurtan pinkin sporttihohtoliivin selkävetskarilla (ja Helmi-lellikki sai uuden nahkaisen kaulapannan, kirj. huom.).

Viime tiistaina sitten suunnistimme nk. "kaupunkikävelylle" emännän kanssa oikein valjaissa ja valoisalla (lue: emme päässeet juoksemaan irrallaan ihan koko reissua). Tällä kahden ja puolen tunnin reissulla näimme mm. kolme oravaa samassa puussa, joiden ainoa nelijalkainen silminnäkijä olin minä, Saimi kyllä haistoi huiskahännät, mutta Kaisalla ei vieläkään ollut hajua miksi ihmeessä kökötimme puun alla varttitunnin ; ) Emäntä on muutenkin huolissaan kärtty-Käpyn metsästyskoirakyvyistä. Se kun ei osaa seisoa muuta kuin neljällä jalalla, eikä ainakaan riistaa. Onneksi Kaisa on sentään oppinut Avarasta luonnosta Australian suuren valliriutan linnuston ; ))...ja jotkut vielä haukkuvat television demoralisoivaa vaikutusta!
Loppuviikosta oli pari päivää kunnon pakkasta ja meistä tuli aina lyhyidenkin lenkkien lopulla kolmijalkaisia valoissa vihreää odotellessa. Perjantaina kuitenkin pääsimme järven jäälle sinisen hetken aikoihin isäntää vastaan ja käytimme tilaisuuden hyväksemme koluamalla rantavitikot perusteellisesti.
Lauantaina pakkanen lopahti ja aamusella isäntä kaivoi potkukelkan varastosta aikeenaan vedättää meillä itseään jäisillä kaduilla. Saimme Saimin kanssa päällemme husky-valjaat ja kun äijä oli saanut releet kasaan kadulla, piti olla aika lähteä kokeilemaan. No, aamu kun oli, niin piipahdimme ensin ykkösellä ja sitten kakkosella ja sitten minä innostuin vielä haukkumaan siinä kelkan ympärillä. Tämä häslinki tuotti meikäläiselle negatiivisen tuloksen, sillä jouduin lähtemään emännän ja Kaisan seurassa ihan muualle kuin Saimi ja isäntä. Saimi kun kelpasi vetokoiraksi hieman rauhallisempana tapauksena. (Saimi kuulemma vetää ihan mukavasti).
Pääsin minäkin tietty sitten lenkin lopuksi vetämään kelkkaa, mutta arvosanaksi tuli vain 6-, sillä veto ei ollut toivotun tasaista ja räksytys sekä lumikökköjen kimppuun hyökkäily kuulemma haittaa vetotöitä.
Sunnuntaina eli ihan äsken käväisimme taas järvellä. Kiersimme saaren ja kävimme vastarannalla ihmettelemässä kaatuneen kuusen suurta juurakkoa.

Kotosalla jouduimme vaihteeksi puntariin ja säkämittaukseen ja tässäpä "tulokset" isoimmasta pienempään (hmmmph!):
Saimi on 63cm korkea ja painaa 25kg, Kaisa on taas 60cm korkea ja painaa 23,5kg ja porukan pienimpänä minä, Helmi-Orvokki, 58cm ja 23,5kg...

Reissun jälkeen hieman väsyttää...

Pikku polkat maalla

Aamupisuttelun jälkeen koiralaumamme pakattiin Passatin ahteriin maalle lähtöä varten. Tuolla aamuhädän hetkellä perheen pikku Käpy näytti muuten isännälle mallia tottelevaisuudessa ja juoksutti äijää pitkin naapurien takapihoja, kehotus ja komento kun eivät kelvanneet kuuloluille aidan tyvestä löytyneen lehmänsorkan vuoksi. Kaikkea sitä ihmiset ulos unohtavatkin ; ))
Autoon pakatessakin tuli pikkuisen johtajuusongelmia Kaisan ponnahtaessa heti ulos heti loosteriin jouduttuaan. Tällä kertaa isännän tavallista ärjympi äänen käyttö johti tulokseen ja Kaisa antoi pakata itsensä matkaan.
Maalla isäntä ripusti kaulaani loggerin ja sitten teimme pikku hiihtoretken järvien jäillä (joo, hyvin kestivät, jopa ojien suissa) Rannoilla oli kiitettävästi pupujen ja muiden mielenkiintoisten nisäkkäiden jälkiä, jotta sain kerättyä lokiin hieman enemmän kilometrejä kuin kaksijalkaiset. Isännän hiihtomittariin näet kerääntyi lohnusteluuhiihtoa kuusi kilometriä, kun taas minun lokiini kertyi runsas 16km. Paluureissulla saimme taas aiempien talvien tapaan väistellä moottorikelkkoja, onneksi olimme juuri silloin hieman leveämmällä kohdalla järvellä. Perillä saunatuvalla meistä hurtista sai ensin rapsia kilon lunta, ennen kuin pääsimme sohvalle pötkölleen. Ja makkaraakin sai pätkän, sekä "raakana" että paistettuna. Pikku-koira Kaisa oli kipitellyt kanssa koko reissun ja sekös sitä väsytti ja eikös pikkulikka taas saanut ärjyhepulin Saimille, kun Sämpylä koetti kääntää kylkeä sohvalla. Pikku perkele tirskautti kiinni Saimin korvasta ja muristeli itsensä pois kaikkien suosiosta. Jälleen kerran! On siinä kova homma yrittää koko porukalla kasvattaa Käpysestä edes jokseenkin siedettävä laumaeläin...

Sääsken viimeiset hetket

Eilen löytyi kellarista sääski, hirveä haapsiainen, jota Kaisa yritti tuloksetta metsästää. Tänään minä nappasin siivekkään kiinni ja teloin sen lentokunnottomaksi, Saimi haukkasi siitä palaisen ja syömakelvottomaksi totesi. Toisin kuin Kaisa, joka sitten lopulta hotkaisi kesämuiston evääksensä...
Todettakoon myös, että emäntä on nähnyt koko päivän suunnattomasti vaivaa kouluttaaksensa meitä ihmetemppuihin, tai oikeammin uuvuttaakseen meidät (lue: Kaisan) reporangoiksi. Erityinen panos pantiin Kaisan pujottelukoulutukseen, josta isäntä sai illalla näytöksen. Mukavampi nakki oli emännän neronleimaus kouluttaa meitä etsimään oloseen heittämiään nameja...arvaatkaapas ehtikö Kaisa yhdellekään ; )

Järjestelmäasiantuntija

Kiireinen etätyöpäivä

Pommeja lentää...

Hieman käy voimille tämä metsästyskoiran status näin uunna vuonna. Raketteja kun on nyt syydetty taivaalle iltakuudesta alkaen. Onneksi isompi pommitus alkaa nyt hiljalleen toeta, josko pääsisi rauhassa iltapissille. Saimi ja Kaisa kävivät koettamassa juuri ennen puolta yötä ja eikös lähinaapuri juuri silloin syössyt arsenaalinsa taivaalle! Pikkuisen moinen metakka ja suihke hermostuttivat Käpyä, joka singahti Flexi vingahtaen sisätiloihin, kun taas Sämpylä kuseskeli hankeen kaikessa rauhassa ; ))