Siis Karhen markkinoille ja kävelypelissä, tietysti. Helteessä, tietysti.
Menomatkalla morjestimme jälleen lampaita ja isäntäväki pohti, mahtaisinko tehdä lampaasta viulua, jos pääsisin ihan lähietäisyydelle...
Reissulla tuli eläimellisen kuuma ja kävimmekin Sämpylän kanssa joka rutakossa juomassa ja kastelemassa turkkiamme. Lopulta olimme niin läkähtyneitä ja mutaisia, että saimme oikein luvan kanssa suikata vesiin Karhen sillan penkalta. Louhikko oli aika ikävän karkeata, mutta se ei minua haitannut ja veteen päästyäni meloskelin kunnon lenkit. Sämpyläkin lojautti louhikon yli reippaasti uimaan, mutta paluu kuiville näytti olevan hieman ongelmallinen.
Markkinoilla emäntä tarkasti olematyoman luutakaupan ja paluumatkalle lähdettiin saman tein...ukkonen kun jo kolisteli kuulomatkan rajoilla. Uin vielä kunnon lenkit ja Saimikin hieman luttasi ennen paluukävelyyn toden teolla ryhtymistä.
Muutama kilometri tallattiin ensin tien poskea ja sitten loppureissu metsän halki ukkonen kintereillä. Ensin ehdittii, varsinkin kun varsinainen pilvi meni oikealta ohi.
Kotorannassa uinti taas maittoi!
Isäntä yritti leikata ruohoakin sateen toivossa, mutta operaatio meni osin mynkään satojen sammakonpoikien vaelluksen tärvelemänä...ei äijä raatsinut silputa sammakkoeläimiä ruohon ravinteeksi. Onneksi, sillä niitä on kiva seurailla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti