Aamulla, siis vaihteeksi kotosalla, pääsimme Saimin kanssa isännän mukana narulenkille. Suuntasimme harjuun, jossa isäntä kuitenkin irroitti meidät kakkostarpeiden tekoa varten...ja eikös pentele rusakko piillyt Saimin ähkypaikan viereisessä pusikossa! Siitä lähti kaksikko kuin possut makuulta, ensin polkua alas ja sitten kiihdytys pyörätietä pitkin kohti naapurikaupungin rajaa. Isäntä koetti viheltää Saimia palaamaan, tuloksetta, ja sai sitten ähkypuhkusekoraivarin, nappasi minut pikaisesti köysiin ja sitten mekin juostiin, perään sentään...
Sämpylä ja pitkäkorva olivat juuri häipymässä eetteriin, kun ehdimme tielle, mutta näimme ainakin, ettei pariskunta sentään ajotielle tunkenut!
Juoksimme perään ja alikulusta selvittyämme huomasimme Saimin hukanneen pupusen, onneksi, sillä jo taas alkoi vihellys merkitä jotain. Saimi jolkotteli luoksemme ja pääsi samassa köysiin nautiskelemaan loppulenkistä. Onneksi rusakko oli edelleen nopeampi kuin Saimi ja sen verran viisaskin, ettei innostunut ajotietä ylittämään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti