Outo, mutta mielenkiintoinen paikka heittää aamulenkki, tuo Tampereen keskustan halkaiseva Hämeenkatu siis. Aamusella isäntäväki toimitti meidät koiraeläimet ensin pikkumetsään ulkohuoneeseen ja sitten pakkauduimme porukalla Pasaatiin ja pörräsimme Nääshallin parkkiin. Sieltä sitten suorimme kirjaston kulmille ja kylille. Homma oli perjantai-iltaan verrattuna helppoa ja rauhallista, sillä sakea lumipyry ja sunnuntaiaamu vaikuttaa jonkin verran kaupungilla kulkevien henkilöiden määrään.
Ihmisethän eivät meitä muutenkaan yleensä (paitsi Kaisaa) kiinnosta, elleivät kaksijalkaiset sitten äidy jutulle jonkun kanssa, jolloin tietysti osallistun sivistyneesti räksyttäen keskusteluun ; )) emme siis olleet pahoillamme porukan puutteesta. Herpaantumattoman mieleenkiintomme sen sijaan ansaitsivat puluset, jotka lappoivat apetta yökulkijain hylkäämistä mäkkäriaskeista kyseisten ylikansallisten syöttölöiden nurkilla. Otimme varsinkin Saimin kanssa kunnon seisonnat aina puluparven havaitesssamme ja sitten vielä ripakat avanssit...siinä emännän/isännnä (vuorottelivat kahvoissa) olkanivelet tuulettuivat. Kaisa keräsi ohessa pisteet kotiin ja kulki lähes kunniallisen siivosti kaupungin lävitse aina rautatieasemalle ja takaisin.
Paluumatkan lopulla Hämeenpuistossa morjestimme hupaisan näköistä mustaa irlannisetteriä...sen isä oli aidosti punainen, mutta äitee oli enämpi sekoittuneiden (labbis etc...) henkien kooste. Eipä olisi uskonut, kuinka setteriltä se siitä huolimatta vaikutti. Saimikin melkein tykkäsi siitä, ei ainakaan ihan heti syönyt ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti