Poikkeuksellisen kauniin sunnuntaipäivän kunniaksi kaikki paikallaolevat kaksijalkaiset päättivät lähteä ennakkotutkimukselle kummieni mahdollisen uuden residenssin sijaintipaikalle. Niinpä virittäydyimme kevyin eväin matkaan ja kuljimme kirsu maassa oravain ja pidempikorvaisten jälkiä nuuskien (paitsi Frida, joka nuuski ihmisjälkiä ja kulki sivistyneesti kummitädin ohjastamana...se kun on Tommy Virénin oppilaana nyttemmin) kohti uusiorakennusaluetta. Lähellä kohdettamme saimme vainun ja isäntä jo uhosi saaliseläimemme olevan peräti peuran (eikun kauriin)...vaan sehän olikin julmetun suuri peltojänis (eikun rusakko). Saimi lallatteli hyvän tovin pakenijan perään ja Kaisan kanssa intoilimme muuten vain lopunkin sivistyneen koiran maineemme ojanpenkkoihin.
Noin muuten reissu oli oikein mukava, vaikka kaksijalkaiset eivät meille eväitään jakaneetkaan!!
Kotosalla sitten syyniin joutuessamme emäntä viimein havaitsi Saimin polkuanturoiden (kaikissa jaloissa muuten) isot ruvet ja niin sai Saimin viimeviikkoinen alituinen lumen tassuista kalvaminen selityksensä. Missä lienevät sitten (mökillä tietty) reikiintyneetkään? Kaisallakin on sen verran vaivoja, että takareisiä saa hieman hieroskella. Tuntuvat hieman rasiintuvan lumessa hyppelystä, toisin kuin minulla nyt. Pomppu pelaa ja intoa piisaa, vaikka vaaka tänään näyttikin aamulla peräti 24,5kg isännän viimeviikon rajoitetusta ruokatarjoilusta huolimatta. (Kaisa 23,5kg ja Saimi 24,5kg).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti