Aamupisuttelun jälkeen koiralaumamme pakattiin Passatin ahteriin maalle lähtöä varten. Tuolla aamuhädän hetkellä perheen pikku Käpy näytti muuten isännälle mallia tottelevaisuudessa ja juoksutti äijää pitkin naapurien takapihoja, kehotus ja komento kun eivät kelvanneet kuuloluille aidan tyvestä löytyneen lehmänsorkan vuoksi. Kaikkea sitä ihmiset ulos unohtavatkin ; ))
Autoon pakatessakin tuli pikkuisen johtajuusongelmia Kaisan ponnahtaessa heti ulos heti loosteriin jouduttuaan. Tällä kertaa isännän tavallista ärjympi äänen käyttö johti tulokseen ja Kaisa antoi pakata itsensä matkaan.
Maalla isäntä ripusti kaulaani loggerin ja sitten teimme pikku hiihtoretken järvien jäillä (joo, hyvin kestivät, jopa ojien suissa) Rannoilla oli kiitettävästi pupujen ja muiden mielenkiintoisten nisäkkäiden jälkiä, jotta sain kerättyä lokiin hieman enemmän kilometrejä kuin kaksijalkaiset. Isännän hiihtomittariin näet kerääntyi lohnusteluuhiihtoa kuusi kilometriä, kun taas minun lokiini kertyi runsas 16km. Paluureissulla saimme taas aiempien talvien tapaan väistellä moottorikelkkoja, onneksi olimme juuri silloin hieman leveämmällä kohdalla järvellä. Perillä saunatuvalla meistä hurtista sai ensin rapsia kilon lunta, ennen kuin pääsimme sohvalle pötkölleen. Ja makkaraakin sai pätkän, sekä "raakana" että paistettuna. Pikku-koira Kaisa oli kipitellyt kanssa koko reissun ja sekös sitä väsytti ja eikös pikkulikka taas saanut ärjyhepulin Saimille, kun Sämpylä koetti kääntää kylkeä sohvalla. Pikku perkele tirskautti kiinni Saimin korvasta ja muristeli itsensä pois kaikkien suosiosta. Jälleen kerran! On siinä kova homma yrittää koko porukalla kasvattaa Käpysestä edes jokseenkin siedettävä laumaeläin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti