Minä, Helmi-Orvokki täytän tänään kaksi!

Juhlat olivat vain varsin vaatimattomat, sillä aamulenkki tehtiin narun jatkeena kotona, enkä päässyt haistelemaan tuoreita hirvenjälkiä maalla! Jouduimme näet kaupunkiin "karanteeniin" kun isäntä lopetti lomansa ja emäntä lähti mattopyykille ilman meitä. Onneksi sentään saimme juhlajätskiä pari nökärettä ennen pakollisen lepotauon alkua. Noo, sen verran oli kyllä kummallakin neidolla takki maalla tyhjentynyt, että uni maistui sen neljä tuntia, kun emäntä jynssäsi mattoja, Sitten pääsinkin jo löhöämään ja turkkia kasvatelemaan kuumaan auringonpaisteeseen Saimi-Madon kanssa...

Mökiltä mökille

Aamu teerenmetsästyksessä isäntäväen mökillä ja ilta vaarilassa pellolla röykyyttämässä. Siinäpä sitä juhannuksen jälkeistä elämää koiraeläimillä. Vaarilassa pääsimme jälleen ihmettelemään isännän rapistuneita surffaustaitoja. Saimi ei oikein muistanut viime kesän purjehdustilaisuuksia, vaan säikkyi purjeen pauketta ensi hetken ja tunki sitten hetimiten monofiilin päälle tassuttelemaan ja ansaitsemaan negatiivista palautetta purjeen rikaajalta ; )
Löysin naapurin koirain alueen rajalta muuten ison luun. Saimi tietysti yritti sitä ajoin varastaa, mutta annoin sille ajoin hieman hammasta, jotta se muistaisi, kuka on the LÖYTÄJÄ. Luun jyrsinnän ohessa sain pummittua mummulta (Saimi sai myös) isompaan nälkään kaikenlaisia grilliherkkuja, onneksi, sillä isäntäväki oli unohtanut kaikki koiranmuonat mökilleen!! Siksipä illasta olikin jonkinlainen kiire ajella takaisin sivistyksen pariin, täytyihän sitä meille muonaa saada ennen kauppojen sulkemisaikaa...

Hyvää Juhannusta!

Oikein hyvää juhannusta melontakoululaisilta : D

Värikäs päivä

Aamulenkki aloitettiin tänään aika jännästi; isäntäväki kieputti meidät pelastusliiveihin ja lastasi kanoottiin. Madolla kanoottireissu oli ihka ensimmäinen, mutta ihan hienosti se meiltä onnistui. Reissu oli lyhykäinen, sen kuin melottiin yli lahden ja lähdettiin järven toiselle puolelle metsiin. Ensin kyllä jouduttiin matkaamaan muutama sata metriä köydessä...ankarasti vetäen (siitä tuli kyllä pyyhkeitä). Sitten päästiin oikein himomaastoon laukkaamaan. Koko metsä oli täynnä hirvien ja peurojen tuoksuja! Vetelimme kuono ilmassa ja maassa, kunnes isäntäväki kutsui meidät tutustumaan outoon latoon. Jostain syystä kaksijalkaiset olivat mokomasta röttelöstä kovinkin innostuneita ja yrittivät kuvata meitä ladossa sisällä ja ovella.

Sitten kun matkaa jatkoimme, törmäsimme teerikukkoon! Se lähti rävähtäen lentoon vain viiden metrin päästä ja sai koko porukan innostumaan ihan päättömästi. Kohkaaminen kyllä kostautui melkoisena kielen tuuletuksena: lämpötila oli jo noussut yli 20 asteen.

Noo, selvisimme kanootille ja omaan rantaan, jossa isäntäväki ryhtyi uittamaan meitä. Saimilla uinti on huvittavan näköistä siipirataslaivan puksutusta ja mulskunaa!
Viimein oli aamiaisen aika ja se kului kirjosiepon poikasten pöntöstä ulostautumista seuraten. Luottamuksen osoituksena emäntä sitoi meidät tolppaan, jottemme heti popsisi pienokaisia.
Päiväkahveita lipitimme laiturilla parin tunnin kuluttua. Me kun emme Saimin kanssa kofeiinista piittaa, seurasimme laituria kiertävää sorsapesuetta.

Kahveiden jälkeen kävimme metsäpisuilla omin luvin ja löysin jälleen viimevuotisen hirven lapaluun, jota kävin myös ylpeänä esittelemässä meitä etsivälle isäntäväelle (joo, jouduin palaamaan takaisin mökille, samoin Saimi).

Illan tullen kävimme vielä kerran melomassa ja tutkailemassa mökkien juhannusvieraita kauniissa auringonpaisteessa. Matkalla yritimme Saimin kanssa metsästää ulpukan lehtiä vedestä ajankuluksemme, meillä kun ei ollut edes omia meloja. Vesiltä kotiuduttuamme menimme vielä saunaa, mutta nyt oli jo veto loppu ja pääasiassa koisimme pukuhuoneen lattialla.
Toiseksi viimeinen ohjelmanumero on meillä juuri menossa, eli katsomme sängyltä umpiunessa futista, lirullakin pitäisi vielä käydä ennen yötä...

Karanteenissa

Höh, koko päivä punkkilitkukaranteenissa. Aurinko paistoi ja me viruimme Madon kanssa narun jatkeina : (
Onneksi Saimi-Madon kummisetä ynnä täti tulivat  illasta nimipäiviä viettämään ja ilta sujahti muurinpohjalettuja maiskutellessa...

Uusi kuva

Tänään saatiin sentään aikaiseksi uusi "kansikuva" tähän blogiin. Valitettavasti se näyttääkin pienennettynä turhankin tummalta. Noo, menköön nyt kesän ajan ; )
Käytiin me Saimi-Madon kanssa muutamia kertoja metsässäkin nuuskimassa sen ihmeitä, mutta emme (emännän lohduksi) havainneet pyytä perheineen...hah, kyllähän se tiedetään, ettei emäntä pidä linnunpoikasten hätyyttelystä, joten jätettiin suosista ne huomaamatta : D
Sitten treenattiin uintia; tai oikeastaan isäntä yritti saada meitä ensin hyvällä ja sitten kantamalla veteen. Saimi-Mato molskii naurettavasti yrittäessään rantautua ja yrittää kiivetä heti laiturille vähän syvemmästäkin, onnnistumatta. Minä taas uin viileän tyylikkäästi rantaan, mutta isännän väkivaltaisista toimista pahastuneena en suostunut uimaan omasta halustani. Sitä paitsi vesi on vielä turhan kylmää...

Hakkuuaukeaa ja metso

Aamun seikkailu suuntautui hakkuuaukean reunalle, jonne täytyi suikkia pitkin pellon laitoja (no joo, me kyllä juostiin pitkin peltoa oraiden yli, sori). Juuri aukean laidasta isäntäväki ryhtyi löytämään lehdokkeja. Niitä on tähän mennessä löytynyt mökin läheltä peräti yksi, mutta nyt löytyi kokonaista kaksikymmentä! Eipä tuo rehu taidakaan olla niin kovin harvinainen...
Saimi innostui siellä hakkuulla juoksemaan aivan hullunaan. Ihmettelin isäntäväen kanssa kiveltä katsellen. kun Saimi-Mato veti kieli kidasta roikkuen hurjaa vauhtia aukeaa laidasta laitaan!
Seuraavaksi lähdettiin käymään kaupungissa hankintoja tekemässä, isäntäväki kuppasi hommiensa kanssa monta tuntia ja me Saimin kanssa torkuttiin ensin kotosalla ja sitten autossa. Heti iltaviideltä päästiin takaisin maalle ja pikku evään jälkeen norkoilimme metsään lenkille. Hieman epäviisaasti heti ruokailun jälkeen kaksijalkaiset lähtivät kanssamme pusikkoon ja tuskin olimme ylittäneet ensimmäisen mäen harjanteen kun jo törmäsimme raskaasti siivilleen nousseeseen mahrottoman isoon lintuun. Hyvä etteivät lurahtaneet löysät sammaleelle, niin hurja mekkala lentoonlähdöstä syntyi! Isäntäväki aprikoi, olisiko lintu ollut koppelo vaiko ukko-metso, teeri se ei ainakaan koon puolesta ollut. Tipusen makuulta löytyivät suorastaan veret seisauttavat tuoksut ja kollasimme paikan Saimin kanssa häntä potkurina pyörien nuuskien joka jäljen. Valitettavasti tirppa ei malttanut painautua ja siinä menivät seisontaharjoitukset hukkaan. Hah, sanoo isäntä, evääksihän lintu olisi joutunut, jos ei olisi älynnyt lähteä lentoon. Meistä ei kuulemma ole vielä maltillisiksi seisojksi...

Nälkäkurki

Aamun avaus tehtiin tavalliseen tapaan metsälenkillä. Yö meni ikiomaisella sängyllä koisien rattoisasti, mitä nyt hieman turhan aamusta (isännän mielestä) tuli herättyä -herätettyä isäntä- aamulirulle. Silloin seitsemältä vielä oli perin pilvistä ja tosi kylmää, joten jatkoimme unia puoli kymmeneen, jolloin jo aurinko paistoikin ; )
Muu aamupäivä kului pihassa kisaillessa ja aurinkoa ottaessa, kaksijalkaiset virittelivät siinä ohessa emännän tuoretta puhelinta toimintakuntoon.

Futis/kahvitauko iltapäivästä

Iltapäivästä meillä vähän veto loppui ja isäntä naureskeli emännälle, että pitää muistaa valitella settereiden jaksavan juosta vain kahtena päivänä peräkkäin kahdeksan tuntia. Vielä on siis syytä treenata, jotta meikäläiset jaksaisivat juosta koko metsästyskauden tipujen perässä. Saimi ex-sämpylän on myös muistettava hieman syödä,  jotta sen kehtaisi ottaa metsälle mukaan : ) Pikkulikka on treenannut niin kovasti juoksua, että se näyttää aivan whippetiltä ja taitaa painaa vain parikymmentä kiloa. Saimin koisiessa nurmella, isäntäväki ehti jo suorastaan surkutella pikkulikan soukkuutta, vaan kyllä kulkee elukka juosten lujaa!
Isännän "läskitestin" perusteella (sormet vyötärön ympäri; peukalot menevät ekaa niveltä myöten päällekäin) Saimi on nyt soukempi kuin minä teini-iässä. Vaan kyllä sille ruoka maistaa, kulutus taitaa vain olla saantia suurempi...

Salareissulla

Isännän ja emännän sirkkelöidessä vesisateessa ex-puuceetä polttopuuksi, päätimme Saimin kanssa piipahtaa omin neuvoin metsän siimeksessä. Kukapa sitä nyt viitsisi nuuhkia purupölyjä ja odotella sirkkelin mekkalassa kaksijalkaisia metsäretkelle.
Olimme varmaan kolmen sahatun kottikärryllisen verran puskissa, sitten piipahdin tarkastamassa, jokohan isäntäväen työmaa olisi jo lopuillaan. Käynti ei oikein innostanut sirkkelöitsijöitä, sillä olin löytänyt tuoreet hirven"papanat" metsiköstä ja hieman naamioinut itseäni sillä. Metelin kuultuani painelin melkein samantein takaisin metsiin, vähän niin kuin puskiin unohtunutta Saimia etsimään...
Emäntä ja isäntä malttoivat toiveikkaasti pätkiä vielä pari kottikärryllistä lisää puita, mutta sitten he hermostuivat riittävästi ja lähtivät etsimään meitä. Eipä siinä isäntäväki montaa metriä mäelle ehtinyt partiossaan. kun jo Sämpylä etunenässä tulimme vastaan.
Vastaanottokomitea komensi meidät varsin huumorintajuttomasti (rankassa vesisateessa) järven rantaan. Emäntä pisti meikäläisen pesuun rantaveteen juuriharjalla jynssäten ja Saimi kasteli hetken itseään lisää laiturin päässä istuen. Sitten pääsimme sukeltamaan pyyhkeisiin, vaan emme olisi niinkään kelvanneet prinsessa Victorian ja tuoreen prinssi Danielin häävieraiksi...Hirven boo:n viherrys sentään hieman himmeni ; ))

Enempi lepoa

Aamulenkillä löysimme Saimin kanssa tuoreet hirven jäljet ja taisi itse elukkakin olla aika lähellä, vaan emme sitten tarkistaneet sitä yhtä puskaa...
Lopun päivän saimme kulumaan vuorotellen nukkumalla ja kisaamalla pitkin pihaa. Jalkapallon seuraaminen kun ei meitä settereitä niin hirveästi innosta. Onneksi pelien aikana kaksijalkaiset pysyvät paikoillaan, eli kelpaavat silloin vallan mainiosti patjoiksi.
Vaan kyllä on mökkeily mukavaa, varsinkin kun naapureita ei näin "lämpöisinä" kesäpäivinä ole häiriöksi asti, pihaa saa kiitää ihan vapaasti, haukkua ohi uivia sorsia sydämensä kyllyydestä ja piipahtaa omin neuvoin metsän puolella pisulla...

Treeniä vai ankaraa hössötystä?

Pääsimme viimein illasta maalle remuamaan. Ensin juostiin ihan muuten vaan, mutta sitten kaksijalkaiset innostuivat treenauttamaan meitä hyppäämään kolmen tukin yli. Sitten piti jo hypätä korkeutta; Saimin kummisetä teki oikein hyppytelineet tarkoitusta varten. Täkyllä huippukorkeudet jäivät runsaaseen metriin. Sämpylä oli ensiksi innokkaampi pomppimaan, vaan kun viimein otettiin koiransuklaa esiin, niin johan minuakin alkoi pompputreeni inostamaan. Sitten harjoiteltiin lankkua pitkin kävelyä ja tikapuille kiipeilyä ja aina välillä vilvoiteltiin uintiharjoituksissa. Tai siis, ei me oikeastaan uitu, vaan roimittiin vesiin renkaan ja keppien perässä.
Niin, ja ajettiinhan me takaan sorsapesuettakin pomppimalla rantahetteikössä muta lentäen...

"Jahti"kuulumisia

Helsinkiläisen koira-aitauksen (juttuja tulossa hoitokeikalta) jälkeen isäntä ja kummisetä kuljettivat minua ja Saimia kohti kotia lähtevää autoa, kun komea fasaanikukko punki reitillemme. Tuulikin kävi passelisti kirsuihin, joten saimme kukon tulpapiikkiin oikein kivasti. Saimi kiersi isännän kanssa pienen ojan puolelta ja minä menin kummisedän kanssa polun puolelta. Fasaani päästi meidät parin metrin päähän ja ehdin ottamaan pikaisen seisonnankin, ennen kuin tipulta menivät hermot ja se nousi rääkäisten siivilleen. Hyvä, että olemma Sämpylän kanssa vielä nuoria koiria, muutoin olisimme varmaan kuukahtaneet sydänkohtaukseen pelkästä innostuksesta. Fasaani lensi sen pienen ojan yli pellolle ja jäi sinne pörhistelemään. Me taas varpastelimme esteen takana taluttimissa, pystyasennossa ja  henki hinkuen. Ja siitä tilanteesta kaksijalkaiset hinasivat meidät pois ja autoon!
Kun viimein olimme päässeet kotiin ja tehneet välttämättömät kotihommat, pääsimme harjuun juoksemaan. Se kipittely jäi lyhyeksi, mutta sitäkin kiihkeämmäksi. Heti "aukolla" Saimi löysi jäniksen ja kipaisi kimeästi haukkuen perään. Minä huomasin hieman jälkijunassa tapahtumain kulun, mutta kun ehdin ajoon, sain juostua tässä tositilanteessa "kuuluisan nopeuskoneen" Saimin kiinni, mutta pupu kyllä ehti molempia karkuun. Tilanne oli siinä mielessä isännälle hermostuttava, että juoksimme entistä tienpohjaa suoraan kohti valtatietä. Niinpä isäntä seurasi rivaskasti juosten tekemäämme "kaviouraa". Ehtiessään tien varteen hän ei enää meitä nähnyt, mutta ohi pyöräilevä naishenkilö kuulutti meidän juosseen kohti kotiristeystä. Isäntä ponkaisi takaisin mäkeen huutelemaan meitä ja siinä ei kauan kestänyt, kun olimmekin jo takaisin hänen luonaan. Siihen vain loppui irtokirmailu ja matka vei takaisin lihapatojen ääreen kotiin. Vaan on se kivaa, kun on riistaa!

Haulitornilla

Perheen äijäporukan singahtaessa heti aamusta Pirkan Pyöräilyyn (ei edes satanut) emäntä kuskasi meidät pitkälle lenkille harjuun, aina Pispalan haulitornille asti, itse asiassa vähän pidemmällekin.

Yritti mokoma kaksijalkainen väsyttää meitä juoksuttamalla ensin harjussa irrallaan ja sitten köydessä pitkät pätkät. Noo, kyllähän moisen parin tunnin pöräyksen jälkeen tavanomaiset päiväunet kelpasivat, mutta ei siitä sen pidempää uupumusta meille koitunut...vai ei, sanoo isäntä: Saimi ei ollut koko iltana kovin pirteä. Blogikinkin kirjailu oli suorastaa väsyttävää...

Club Show suojassa

Asettauduimme heti aamusta moottorikotiin ja matkailimme Mänttään Club Showhun. Painelimme suoraan urheilukentälle, jolla havaistsimme näyttelypitopaikan muuttuneen, onneksi, sateen vuoksi jäähallille. Ajelimme erään paikallisen neitokaisen perässä hallille ja kävimme katsomassa paikat ennen autoaamiaista. Sitten vain kehää nuuskimaan ja tuttuja katsomaan. Meillä punavalkoisilla kehä alkoi klo 10 ja kilpakumppaneita ei ollut juuri minun sarjassani. Tuomarina toimi Christina Schofield irlannista ja hän vellasi isännän ohjaamaa meikäläistä pitkään ja hartaasti. Arvosteluun kuitenkin tuli maininta hieman hermostunut, vaikka en omasta mielestäni kyllä mitenkään hermoillut...lihaksistoni oli muuten kuulemma oikein hyvä! Pokkasin sitten tuolla EH:n.
Saimi oli toisen Christinen, Morganin, arvosteltavana melkein samaan aikaan. Sämpylän porukassa oli enempi porukkaa; vaatimattomat kymmenen pikkunatua (junioria). Saimi sijoittui viiden parhaan ulkopuolelle, lähinnä olemattoman turkkinsa vuoksi.
Jäimme arvostelun jälkeen tarkastelemaan muiden koohotusta ja tutustumaan uusiin naamoihin (ja ahtereihin ; )
Saimi pummi sitkeästi Amandan (Courtdown Dancing Queen) luun sen isännän suosiollisella avustuksella ja jyrsi suurella ilolla luunlopun minun vahtiessani viereltä Sämpylän ruokarauhaa.
Ihan BIS-sembaloihin asti emme jaksaneet kuunnella kattoa hakkaavaa sadetta, vaan kipaisimme pisulle ja turkki märkänä autoon eväälle ja ettonélle enne kotimatkaa.
KIITOS järjestelytoimikunnalle jäähallista, nurmi olisi ollut turhan kosteaa!!!

Oravan ahdistelua

Pöljä kurre hyppi tien yli juuri kun tassuttelimme isännän vanavedessä auton vierelle. Mehän huomasimme kaikki kolme sen saman tein ja eikun kimppuun! Kynsistä jäi vain juomut asfalttiin, sekä oravalta, että meiltä. Isäntä jo pelkäsi meidän saavan pörröhännän kiinni, mutta sen verran kiivasti kurrekin liikahti, että ehti valotolppaan karkuun. Meillä loppui tolpassa vauhti heti kahdessa metrissä ; )
Illalla jouduimme näyttely-huoltoon, eli pesuun, fööniin ja trimmaukseen. Vaikka olimme jo menneen kevään aikana moiseen käsittelyyn muka tottuneet, ei suihkussa seisoskelu kyllä mikään luppohuvia ole. Kuivauspuuhista föönauskaan ei hirveämmin miellytä vaikka pyyhkeellä kuivaaminen menetteleekin : )
Huomenna siis lähtö Mänttää Club Showhun heti aamuseitsemältä ja vettä on kuulemma luvassa taivaan täydeltä...

Nukuttaa

Olipa raskas kaksipäiväinen. Saavuimme tänään kukonlaulun aikaan emännän työmatkan ohessa kotiin ja lähdimme samantein aamulenkille suolle. Siellä kirmasimme Saimin ja perässä kävelevän isännän kanssa tavanomaisen lenkin, mutta kotiin päästyämme heittäydyimme Sämpylän kanssa unosille. Sen verran tiiviisti vedimme lonkka, että isäntä kävi aivan huomaamattamme asioimassa kylillä. Kun se sitten ryhtyi pihapuuhiin ja komensi meidät kedolle ulkoilemaan, vetäydyimme me nelijalkaiset varjoon jatkamaan keskeytyneitä uniamme. Iltapäivän lenkillä sentään jaksoimme olla ihan kiinnostuneita maailman menosta, mutta pyöräkisan seuraaminen töllöstä isännän jaloissa makoillen oli taas ylivoimaisen nukuttavaa zzzzz...

Lehtokurppa

Aamulla heräsin melkoiseen paukahdukseen. Emäntä oli juuri astunut ovesta ulos mökiltä töihin lähtiessään, kun hirmuisesti pelästynyt lehtokurppa rymäytti päin ikkunaa. Se laitettiin toivorikkaasti toipumaan grillin viereen. Sitten emäntä jatkoi työmatkaansa ja me uniamme. Viimein puoli yhdeksän korvissa rynnistimme tarkastamaan kurppaisen olotilaa. Lintu oli katkaissut ilmeisesti niskansa osumassa ja kuollut jo silloin, joten me sitten Saimin ja isännän kanssa tutkailimme jäykkää tipua. Se oli niin mielenkiintoisen hajuinen ja oloinen siivekäs, että nappasin sen suuhuni ja vein samantein piiloon metsään. Siinäpä jäivät Saimi ja isäntä hoo-moilasina katsomaan, kun hilpaisin kurppa suussani tiehensä.

Kurppa lähdössä.

Illan lenkillä Saimi yritti hieman etsiskellä saalistani, mutta annoin varoiksi sille pataan jo hyvissä ajoin ennen sen osumista kätkölle. Katsotaanpa, ovatko lintusen aromit sopivat, kun palaamme viikon päästä apajille...

Kiitolaukkaa ja kylpy

Isännän rukkaillessa kasvihuonetta ja emännän kirjaillessa kolukirjoja me laukkasimme koko päivän pitkin kenturaa. Siinä saivat turpeet, nurmet ja kasvit kyytiä, kun treenailin lisävauhtia Saimin kepitykseen. Heti kahdeksan tunnin pikajuoksun jälkeen isäntäväki alkoi jarrutella meidän vauhtiamme; saavikylpy oli valmis. Minä painuin jäähdyttelemään rantaveteen, mutta Saimia askarrutti kylpevät kaksijalkaiset ja se kuikki saavilaisia pöntön reunan yli ja kiipeili rappusilla. Isäntä nappasi kovin innokkaan setterineidin syllinsä kylpyyn, mutta ei Sämpylällä riittänyt pelimannihenkeä lilluttelemaan lämpimässä vedessä, vaan se singahti pikaisesti kuiville.

Saimi ihmettelee kylpytynnyriä.

Kun minä sitten lopulta kuikin kylpysaaviin, isäntä nappasi minutkin veteen. Heh, jo viime kesänä moiseen tottuneena lämmittelin vedessä kaikessa rauhassa, kunnes isäntä kippasi minut kuiville...isäntä ei kyllä riemastunut kuivauskonstistani, kipaisin näet kuistin alle hiekkaan kuivamaan. Isäntä nouti meikäläisen ja järven rantavesi odotti hiekkaista koiraa likoamaan...

Iltaluun juoksu

Saimi keksi tänään mökillä iltaluujuoksussa uuden luun hallussapitosysteemin ja niin meikä jää nuolemaan huuliaan. Se pitää koko ajan yllä tajutonta vauhtia ja juoksee suunnilleen ympäri koko tonttia. Aina kun yritän pinkaista paikaltani lähtien sen kimppuun, niin vedän vesiperän. Ei vain kiihtyvyys riitä. Tähän mennessä olen saanut mokoman Sämpylän kiinni vaikka silmät kiinni paikaltani lähtien, mutta nyt taitaa olla uuden treenin paikka. Vauhtia on jostain kiehnättävä äkkiä lisää, tai häpeä iskee ; ))
Onneksi Saimi hössöttää aina sen verran, että luu tipahtaa, ja silloin tulee punavalkoinen noutaja, eikä punaisella hippiäisellä ole sen jälkeen evään päälle asiaa...

Matoja gekolle

Emäntä hankki tänään muonaksi Kalle-gekolle vahakoin toukkia ja purki niitä kotelokuoristaan terrarion yllä tarjoillen aina esiin saamansa liskolle. Tässä me Sämpylän kanssa seuraamme silmä kovana ruokintatapahtumaa, josko täpläpellen vain saisi lasin läpi hampaisiinsa ; ))

Illaksi lähdimme mökille aloittelemaan "mökkilomakautta". Pitkästä aikaa aivan naapurimmekin olivat eksyneet paikalle, joten mikäs sen hauskempaa kuin juosta räyhäten kohti kakkua kantavaa naapurin emäntää ja yrittää pelotella moiset melkein ventovieraat ihmiset käpälämäkeen...Isäntäväki ei lainakaan innostunut keksinnöstäni ja saipa Saimikin samalla tiukan komennon siirtyä takaisin omalle tontille. Onneksi naapurit eivät oikeasti pelkää koiria, ehkäpä suhteet rajan taa pysyvät kohtuulämpiminä tulevaisuudessakin. Molempien osapuolten kaksijalkaiset ainakin jutustelivat ihan ystävällishenkisellä äänensävyllä isäntäväen käydessä käsipelillä varmistamassa tottelevaisuutemme 100%:n : P

Vene

Isäntä oli saanut päähänsä myydä moottoriveneemme liian vähäisen käytön vuoksi. Paatti parka kuulemma vain happanee suotta rannalla kyytiläisiä odotellen... Noo, ostaja löytyi, kun hinta vain oli sopiva.
Venettähän ei tietenkään voitu myydä siinä kunnossa kuin se oli, vaan se täytyi pestä ja puunata loistokuosiin ennen luovutusta. Sehän taas tarjosi minulle Saimille loistohetken riekkua rantavesissä ja juosta pitkin rantapuskia. Nuotiollekin pääsimme nakkeja pummimaan ja savua haistelemaan. Lopulta vene oli puhdas ja moottorikin saatiin käyntiin, joten siirtoajo nostorampille odotti. Me pääsimme Sämpylän kanssa mukaan ajelulle (Saimi sai ylleen ainoan mukana olleen koirain kelluntaliivin, koska ei ole aiemmin nopeassa veneessä ollut) parin polkupyörän ja molempien kummisetien kanssa. Oli se vaan reteää haistella tuulta ja antaa ilmavirran heiluttaa korvia!

Nostoluiskan luona rannassa oli uimassa kolme labbista, joista yksi aiheutti minulle ja Saimille varsinaista ihmetystä. Se kun sukelsi ohjaajansa heittämän pikkukiven perän aina uppeluksiin asti, ja toi suussaan pohjasta suurimmillaan varmaan parin kilon kiviä! Mekin pompattiin vesiin, kun luiska oli riittävän matala ja kävinhän minä sentään vähän uimassakin. Löysin myös rantavedestä hienon hauenpään, joka kiinnosti hieman Saimiakin, vaan ei kyllä kaksijalkaisia ; )
Vene nostettiin sillä välin trailerille ja sen matka kohti etelää alkoi. Me kipaisimme Sämpylän kanssa "muistojuoksut" isäntäväen kiusaksi viereisen uimarannan nurmikolla...

Bordeauxin mastiffi

Aamulenkillä harjussa törmäsimme oikein tosi juntturaan setäkoiraan, Nalleen nimeltään. Herra painoi peräti 70kg, vaikka olikin vasta 2-vuotias. Sämpylä uskaltautui juuri vaivoin sitä nuuskimaan, niskavillat pystyssä ; ) Mun mielestä mokoma möhkäle oli vain kankea ja ruttupäinen jättiläinen, joka ei olisi juosten saanut kiinni edes ihmisvauvaa. Isäntä kyllä piti Nallea komeana ja vahvana koirana, vaikkakaan ei niin kovin kauniina...

Huskyvaljaat ja bungee-naru

Saimin ei enää tarvitse lainata husky-valjaitani, kun se harjoittelee "tosissaan" canicrossia, tai tässä tapauksessa paremminkin mukanajuoksua. Isäntäväki innostui nimittäin tänään shoppaillessaan hankkimaan Sämpylällekin ikiomat valjaat, ja vielä juustoköyden eli bungee-narun. Joustonaru ei vain illan harjoitusjuoksulla osoittautunut Saimilla toimivaksi. Se kun veti joustot ulos ja piti koko puolikkaan lenkin narun niin oikoisena kuin mahdollista. Sitten vaihdoimme releitä päikseen, eli Sämpylä joutui joustamattoman narun jatkoksi ja minä sain nautiskella benji-köydestä loppumatkan. Se vasta kiva kiinnike oli, jouston avulla ehti tutkia ojanpohjatkin, vaikka muka juoksi asianmukaisesti koko ajan edellä ja vetäen ; ))

Kasvihuoneen rakennusta

Tuulisen, mutta aurinkoisen kesäpäivän ratoksi isäntä ja emäntä keksivät lähteä maalle asentamaan toista kuukautta kotipihalla paketissa maannutta kasvihuonetta. Asiaa auttoi sekin, että vaihteeksi käytössä oli vetokoukullinen autokin. Peräkärryyn mahtui pisinkin osa kasvion palikoista sekä vielä multaa muutama säkki.
Hyttyarmeijoiden saartaessa kasveja istuttavan emännän ja huoneen kokoamisessa puhkuvan emännän, me koirat riekuimme itsemme rantavesissä märiksi ja kuraisiksi ja sitten kirmasimme kilpaa pitkin mäkeä. Kyllä ovat puutarhatyöt mukavia ; )
Emännän kaverikin saapui maalle iltakahveille ja auttoi isäntäväkeä asennuspuuhissa, kunnes keitettiin kahveet ja grillattiin makkarat. Se oli kohta, jolloin taas muistimme ihmistenkin olevan olemassa ja ryhdyimme pummimaan suurella antaumuksella makkaranloppuja kaikilta. Tehokkain konsti oli istua ylemmällä rappusella (kaksijalkaiset naatiskelivat eväistään saunankuistin korkeilla portailla) kirsu ihmispolon korvassa ja kieli aina välillä makkaraa hamuten. Jos sattui osumaan kyrsään, niin sai oikopääta jäljelle jääneen osan : D
Kotiin lähdettiin vasta iltayhdeltätoista, jolloin jo meillä elikoilla oli pahasti uniaika, joten nukuimme sikeästi takapenkillä kotimatkan, vaikkakin kotona vetelimme vielä tonnikalalla maustetun papuannoksen per naama parempiin suihin ennen opikeita yöunia...

Uimakoulua

Taas päästiin maalle. Tällä kertaa isännän matkassa ja toiseen suuntaan, eli "mummolan" mökille. Siellä isäntä raksutteli koivukalpeja keväällä kaadetuista puista (niitä riittää vielä toiseksikin kerraksi) ja me Sämpylän kanssa juoksimme itsemme lääpästyksiin takapellolla kuovin perässä. Tietysti myös tervehdimme tavanomaiseen viileään tapaamme paikalle myös saapuneita kummejani, sekä isännän vanhempia. Kehenkään ei tainnut kuitenkaan tulla isompia naarmuja : )
Keli oli sen verran lämmin, että isäntä uskaltautui rantetyömaan päätteeksi talviturkin kastoon järveen ja samalla yritti vokotella myös meitä uimaan. Ensin se yritti kutsua meidät veteen, sitten ottaa kainaloon ja viedä uintisyvyydelle. Muistelin moisia pakkoharjoituksia viime kesältä ja peruuttelin korvat luimussa niin kauas kuin vain kehtasin, mutta eihän se mitään auttanut, vaan jouduin kuljetukseen. Isäntä kahlasi uintisyvuudelle ja laski minut vietävän kylmään veteen uimasilleen, ja minä uin rantaan kaikessa rauhassa ; P
Myös Saimi joutui veteen, ihan ekaa kertaa muuten, uimasilleen ja sekin polskutteli rantaan sen pahemmin järkyttymättä. Pikkaisen on kyllä vielä säädettävää uintityylissä, sen verran vesi lensi.
Uinnin jäljiltä piti kuivatella laiturilla autokyytiä varten, mutta vesipelleily oli niin mukavaa että piipahdin sitten ihan itse melomassa järvessä ja jouduin harmistuneen isännän patistamana kotimatkalle turkki märkänä...

Vesillelasku

Illasta pääsimme isäntäväen peesissä maalle (paikkaan nro 2) veneen vesillelaskuun. Matka oli vähintäänkin takkuinen; isäntä näet etsi uusia tulppia veneen moottoriin kaikilta bensiksiltä ja muutamasta alan kaupastakin, löytämättä. Me muut istuimme odottelemassa kunkin puulaakin kohdalla kuumassa autossa ja Saimi kuolasi tapansa mukaan kunnon lammikon penkille.
Maalla pikkutien päässä pääsimme Sämpylän kanssa juoksemaan auton edelle emännän kanssa. Tai siis, me pinkaisimme elukoina metsään ja emäntä käveli auton vierellä isännän ajellessa sähköllä "äänettömästi". Puskissa oli tosi houkuttelevia tuoksuja, joten poikkesimme matkan aikana tiellä vain yli mennessämme. Perillä pinkaisimme kieli pitkällä mäen alas rantaan ja suoraan järveen mesomaan. Saimikin rynnisti uskaliaasti massua myöten vesiin ; ) Minä taas innostuin melkein uimasilleen asti lämpimässä keltaisessa (siitepölyisessä) rantavedessä. Isäntäväen ihmetellessä, kuinka he saisivat meidät kuiviksi ennen automatkaa, osoitin heille näppärän kuivaustavan: kiepuin karikkeessa itseni kuivahkoksi, ulkonäkö vain oli kuin villisialla tryffelijahdissa.
Hetken jukerruksen jälkeen isäntä ja emäntä saivat tökättyä veneen vesille ja moottorin käyntiinkin, joten pomppasin heti paattiin mukaan (ja siivouspuuhien tielle). Saimi jäi ensin rannalle ruikuttamaan, kun se ei uskaltanut hypätä venetelalta veneeseen, mutta kun paatti oli siivottu sai emäntä Saiminkin hyppäämään mukaan. Sitten lähdettiin pörpöttelemään hieman järvelle, me setterit keulakuvina riekkuen. Mentiin varoen vastatuuleen ja takaisin käännyttäessä isäntä ryhtyi kikkailemaan kaasun kanssa ja kas, moottori sammui! Onneksi aurinko paistoi ja oli tyyntä, mikäs siis sen rattoisampaa, kun meloa takaisin laituriin...