Ravihepoja

Maanantain dramaatisten tapahtumien vuoksi emäntä piipahti Helmin kanssa raviradan kupeessa pelkotiloja hälventämässä. Helmiä ei eilinen näyttänyt järkyttäneen, mutta hevoset olivat hienoja. Helmi tunki päänsä niin pitkälle aidan raosta kuin se mahtui ja tuijotti ohi ravaavia koneja kierrostolkulla. Emäntä huolehti aivan turhaan Helmin haukkumista, metelöinnistä ei ollut puhettakaan. Paitsi tietysti kenttäkuuluttajan metelöinnistä, jota muutoin Helmi ei edes hätkähtänyt, vaan kuunteli tarkkaavaisesti, ilmeisesti vedonlyöntivinkkejä...

Kettujahtia vaiko jahtikettu

Maanantai huipentui iltayön kettujahtiin. Repolainen oli parkkeerannut itsensä kadun päässä olevan talon pihaan. Helmi haistoi ketun jäljet, mutta ei heti huomannut sitä. Niinpä kettu odotteli paikallaan korviaan heilutellen, kunnes Hemppu viimein sen äkkäsi. Helmi rynnäköi tietysti narun mitan täydellä kaasulla, mutta kettu siirtyi vain sijansa, tiesi mokoma kuinka pitkälle naru ylettyi!

Aina kun Helmi sai ajettua repolaista hieman pakosalle, se ilmestyi talon kierrettyään selän taakse irvistelemään. Hieman Helmiä raapi kun kettu vain nuoli tassujaan ja pyöritteli korviaan 2 x Flexin mitan päässä. Emäntä kuskasi viimein Helmin hieman kauemmas, jotta iltatarpeet olisi saatu tehtyä ilman ketun seuraa. No, sen aikaa kettu odotteli postilaatikolla...inha elukka, taitaa vielä muuttaa meille. Emäntä joutuukin ristimään sen Saimiksi, eikä sitten saakaan punaisen pentua ; )

Koirakoulussa

Illan koirakoulu Teivossa käsitteli luoksetuloa variaatioineen ja toisten koirien ohittamista. Sessio sujui hienosti, mutta ei ilman draamaa; staffi-poika Roope sai päähänsä kesken luoksetulon rynnäköidä Helmi-Orvokin kimppuun. Vaikka Roope on paljon Helmiä pienempi, oli sen vauhti niin kova, että Helmi tuuskahti heti selälleen ja sai hampaat kylkeensä. Onneksi opettaja pääsi väliin ja nyhti Roopen irti. Ainoat vahingot tulivat emännälle ja Hempulle henkiselle puolelle. Roopen isäntäväki oli myös järkyttynyt tilanteesta.

Maanantaimittauksia

Perinteisen maanantaiaamun tapaan Helmi-Orvokki joutui heti aamusta puntariin, ja kun vaa'an näytöstä oli vähennetty isännän paino osoittautui Helmi 19,5 kg:n painoiseksi. Pientä lisäystä siis edellisviikkoon (eläinlääkärissä viime ke 18,7 kg). Säkämittausta tehtiin oikein suorakulman avulla ja entistä tarkemmin, ainakin teoriassa. Emännän ja isännän ja Helmin yhteistoimin mittaustulokseksi saatiin vaivaiset 55 cm. Se aiheuttikin samantein nettisurffausta, kun etsimme tietoa siitä, koska koira saavuttaa "täysikokoisuutensa". Erään nettijutun perusteella se näyttäisi vievän kokonaista 18 kk. Vielä on siis aikaa...

Luistelemassa

Helmin emännän toiveesta koko poppoo lähti Näsijärven luisteluradalle ulkoilemaan "viimeisenä aurinkoisena talvipäivänä" illan suussa. Isäntäkin joutui oikein laittamaan luistimet jalkaansa ja sekös Helmiä huvitti. Jopa niin paljon, että siinä Helmin pyöriessä jaloissa alkumatkasta tukko karvoja jalasta jäi luistimen terän ja jään väliin. Siitä selvittiin pienellä vinkaisulla ja järkikin taisi samalla hieman lisääntyä, koskapa Helmi piti vastedes pientä väliä naurettavan kömpelöön isäntäänsä. Seuraava taidonnäyte saatiinkin emännältä, takaperin luistelu loppui jääkökköön ja niin ranne oli turvoksissa. Keli oli mitä ihastuttavin ja Helmi paahtoi riemukkaasti pitkin järvenselkää. Muutkin ihmiset olivat innostuneet ulkoistamaan itsensä, taivaalla leijui kuumailmapallo ja perheen kössi tuli kavereidensa kanssa leijalautailemaan luistelijoiden, hiihtäjien ja kävelijöiden seuraksi. Eikä Helmi edes yskinyt kotiin päästyään...

Kettu taas pihassa

Iltapäivällä, Helmin kotiväen ollessa kahveella keittiössä, kettu paineli jokin saalis suussaan talon sivuitse. Porukka ryntäsi katsomaan kuistin ikkunoista repolaisen reissua ja Helmi meinasi suorastaan singahtaa lasin läpi. Emännän mielestä asento lasia vasten olisi kelvannut mille tahansa superkoiralle, niin piikkijäykkänä ja selkä suorana Helmi oli. Lintukoiralle sopimatonta käyttäytymistä oli vain räyhä haukku, ja tietysti innostuminen ketusta. Kevät (ei sitä lämpötilasta huomaa) oli tuonut muassaan muitakin viilieläimiä eläintarhaamme. Fasaani-kukko näyttää nimittäin viettäneen aikaa pihakuusemme alaoksien alla. Toivottavasti repolainen ei heti popsi fasaaniraukkaa suihinsa, jotta Helmi saa siitä harjoitustuoksuja lopuksi kevääksi.
Helmin yskä näyttää parantuneen mukavasti ja kuten edellisestäkin voi päätellä, reippaus on palannut entiselle tasolleen. Eilen emäntä yritti syöttää Hempulle yskänlääkettä leipään imeytettynä jo aamupäivästä, ja heti illasta Helmi sen viimein söi, isompaan nälkäänsä. Parempi konsti näyttää olevan rujauttaa lääke ruiskulla suoraan suuhun ja pitää palkintoleivän palasta vieressä tyrkyllä...

Toipilaspäivän viettoa

Helmin aurinkoinen aamulenkki kotiteillä sai yllättävän käänteen. Opava-parka oli reissullaan jäänyt auton alle keskelle tietä. Helmi nappasi oikopäätä hienon saaliin suuhunsa ja paineli eteenpäin ylväästi kurre suupielessä. Emäntä kaivoi känny-kameraa esiin ja huusi Helmiä, jolloin se pudotti hieman syyllisen näköisenä oravan, eikä enää suostunut mannekeeraamaan sen kenssa muutoin kuin viskelemällä ja riepomalla elukkaparkaa. No, saihan rouva sentään talteen muutaman kuvan ja Helmin kotiin, ennenpitkää. Ilman oravaa.

Helmille maistui pöhellyksen jälkeen suuri saavillinen (tarkoituksellista lihottamista ;) muonaa ja tuntitolkulla unta päälle.

Helmi ja ex-kurre

Yskää, eli lääkäriin

Aamuyöstä Helmi-Orvokki ryhtyi isäntäväen innoksi kakomaan vaaleaa limaa kidastaan. Oikopäätä kaksijalkaiset ajattelivat, että raviradan konijätökset, joita Helmi ehti eilen salavihkaa kaapia hieman kitaansa, olivat aiheuttaneet vatsanpuruja. Aamulenkin (narussa) oravanihmettelyn ja pienten jatkounien jälkeen Helmi kuitenkin söi normaalin annoksen muonaa, mutta ryhtyi hetken perästä taasen kakomaan/yskimään. Koskapa ulos tuli edelleen vaaleaa limaa, isäntä päätteli kyseessä olevan jotain kurkun tienoilta tulevaa, siis "räkää". Päivällä juniorin tyttöystävä kuljetti Helmiä ja luuli sen jo suorastaan heittävän henkensä yskimiseen. Niinpä emännän tullessa iltapäivästä kotiin olikin edessä jo varmuuden vuoksi lääkärireissu. Klinikalla, jonne Helmi muuten rynnisti intoa piukassa, otettiin laaja verenkuva ja tutkittiin muutoinkin. Diagnoosiksi tuli vanha kunnon kennelyskä. No, sehän on virus, jota vastaan ompi jo varhain rokotettu, eli hoidoksi taas narussakulkua ja hieman yskänlääkettä. Lisäksi annettiin ukaasi ottaa yhteyttä jos yleiskunto heikkenee tahi limaa alkaa tulla värillisenä... uuh. Lääkärin puntari näytti muutoin 18,7 kg painoksi valjaan kera ja valistunut arvio Helmin lopullisesta koosta päätyi vain hieman isompaan koiraan, eli Hemppu tullee olemaan enintään nippa nappa alarajan ylittävä säkäkorkeudeltaan. Siitähän ei kyllä ole haittaa muualla kuin kehässä!

Tarpeettomia mittauksia ja koulua

Maanantaimittaukset tehtiin taas tavalliseen tapaan, ensin vaakaan...18 kg ja sitten vielä säkämittariin, joka osoitti jo neljättä viikkoa samaa 56 cm:iä. Eli paino ja korkeus ovat pysyneet kuukauden verran samoina. Saisi hippiäinen vielä tunkea mittaa ainakin kolme senttiä ja painoakin voisi olla pari kiloa lisää. Tarvitsee varmaan ryhtyä syöttämään Helmi-Orvokille voita ja läskiä.

Parin aurinkoisen järvilenkin jälkeen oli illalla taas pentukurssi Teivossa. Nyt treenailtiin luoksetuloa ja perusasentoa. Hommahan sujui kuin tanssi, paitsi kerran, kun ohjaaja piti Helmiä ja isäntä meni kehän halki ja huusi Hemppua luokseen, mutta eihän Helmi lähtenyt ennen kuin ohjaaja antoi luvan lähteä...

Kiitolaukkaa jäällä

Aurinkoiset kevätpäivät ja yöpakkaset olivat viimein saaneet aikaan järvelle loistavat Helminjuoksutusolosuhteet. Jäällä ollut lumi oli sulanut ja jäätynyt edestakaisin niin monta kertaa, että jäljellä oli muutama sentti jalan alla hyvin pitävää lunta. Alkuillasta, mikä meinaa tähän aikaan vuodesta puoli kuudelta, Helmi ja isäntä suuntasivat Tohlopille. Kun Helmi singahti kaislikkoon hajuille isäntä kipitti kauas järvelle "karkuun" ja jatkoi laukkaamistaan, kunnes Helmi sai äijän kiinni kieli vyön alla juosten. Sama homma taas hetken päästä; Helmi huomasi puskassa nuskiessaan, että isäntä oli taas lähtenyt hippalivoon juosten. Pariskunta ehti tehdä neljä rivakkaa juoksukilpailua, ennen kuin isäntä oli niin lääpästyksissään, että oli pakko laahautua kotiin levolle.

Aurinkoinen kevätpäivä

Tänään Helmi sai naatiskella aurinkoisesta kevätpäivästä. Iltapäivän lenkillä arska lämmitti turkkia jo oikein mukavasti. Helmi ja isäntä suuntasivat hajujen tarkastusmatkan Tohlopin järvelle latu-uran keskiosaa pitkin, toivoen samalla välttävänsä luisteluhiihtäjiä. Kaksikko pääsikin aivan rauhassa ensimmäiseen niemeen, jota sitten lähdettiin kollaamaan vastatuuleen. Hommassa oli Helmin mielestä yksi riemastuttava piirre: hanki kantoi, ainakin suurimman osan ajasta, joten vauhtia saattoi pitää törkeän paljon. Isäntään sen sijaan kolusi saappaillaan mustikanvarvutkin läjään lumen alta huomaten samalla kevään tulleen. Pohjoisviimasta huolimatta aurinko rökitti niin raivokkaasti, että äkkiä oli äijällä paita märkä. Saapa katsoa paraneeko hankikeli huomiseksi oikein ihmisen kantavaksi.

Pihan puunauksen ratoksi nappailimme kedolla muutaman valokuvankin, löytyvät Picasasta.

No, pannaan tähänkin yksi:

Rölli

Helmin aamulenkki emännän kanssa osui sopivaan aikaan harjuun, jossa vastaan tuli Lapinkoira Rölli. Rölli oli kaksivuotias ja vallan erinomainen remukumppani Helmille. Emäntäväki seurasikin tyytyväisenä, kun koiruudet valuttivat energiansa lumihankeen ja keppikahinoihin; Jos Helmillä oli keppi suussaan, niin eikös Rölli sen napannut itselleen eikä takaisin antanut, vaan rähähti heti yritystäkin. Hetken ihmettelyn jälkeen Helmi, setterimäiseen tapaan, huomasi, että pikainen poistuminen umpihankeen kepin löytymisen jälkeen toimi loistavasti..."vanhuksen" vauhti ja voimat eivät siellä riittäneet kepin haltuunottoon. Lopulta, koirien jo ollessa taluttimissa, Helmi löysi taas hyvän kepin ja Röllin yrittäessä ottaa sitä Helmikin innostui rähähtämään ja niin keppi jäikin Helmille. Sen verran hyvät kaverukset piskeistä tuli, että emäntäväki ryhtyi suunnittelemaan ennalta suunniteltuja yhteislenkkejä...nyt näet molemmat kaksijalkaiset saivat tuntitolkulla rauhaa omiin töihinsä koirien koisiessa makoisasti.

Maanantaita

Helmi-Orvokissa taisi selvitä eilisestä ilman näyttelykrapulaa. Aamulenkki suolle oli sen sijaan hieman rasittava, vastaan näet köpötteli sakemanni-narttu Lulu emäntänsä ja Jack Russell "perheenjäsenensä" kanssa. Lulu ei oikein innostunut Helmin habituksesta, vaikka Helmi yrittikin vallan mahdottomasti tehdä itseänsä tykö. Russeli sen sijaan peuhasi Lulun harmiksi Helmin kanssa penkka pöllyten. Lulun hammastelu ja ärhentely siinä viressä kävi kuitenkin sen verran voimille, että päiväuni maistui, jopa siinä määrin, että isäntä kerkisi lähteä töihin. Emäntä taas ehti saapua omistaan hommistaan ja ottaa vielä pienet päikkärit ennen Helmin isompia ulkoiluambitioita.
Illasta olikin sitten Helmin (ja emännän) toinen pentukurssikerta. Raviradan parkkipaikalla harjoiteltiin taluttimessa kulkemista toisten pentujen sivuitse yms. Pitkässä liinassa "vapaana" kulkukin sujui emännän mielestä oikein hienosti ja koko koulutussessio sujui oikein rennosti ja mukavasti.
Maanaintaitilastomittaukset osoittivat seuraavaa: Paino 18 kg ja säkä se sama 56 cm, onkohan sitä vielä tulossa jonkinlainen kasvupyrähdys?

Näyttelyssä

Helmi-Orvokin ensimmäinen näyttely oli tänään Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa (ex Pirkkahalli). Kisa oli oikein kansainvälinen, joten koiria oli paikalla monta tuhatta. IR&WS:iäkin (siis puna-valkoisia irlanninsettereitä) oli kaikki kaksi kappaletta: Helmi pentuluokassa ja Ruttu avoimessa. Emäntä sai kunnian esittää Helmin ja hän taitaa olla vieläkin vatsa sekaisen moisesta tilaisuudesta. Näyttelyliikkeitähän oli kotona harjoiteltu jo monta viikkoa, siis kahtena viikkona kolme kertaa ; ) Hemppu paineli kehää ympäri hieman vauhkosti, mutta reippaasti, ja tuomarin tullessa lähemmin tarkastelemaan Helmi suostui toimiin vain pienellä varauksella.

Helmin arvostelu oli seuraavanlainen: 

Feminiininen hieman ujosteleva narttupentu. Lupaava nartunpää. Vielä hieman kevyt kuono-osa. Hyvä kaula. Sopiva luusto ja rintakehä. Sopusuhtaisesti kulmautunut takaosa. Liikkuu hyvin kun haluaa. Erinomainen karvapeite ja väri. Vielä pentumaiset holtittomat liikkeet, mutta niissä on menoa ja meininkiä.

Moisilla arvosteluilla irtosi tuomari Juha Karekselta pentu-ROP ja kunniapalkinto ja isäntäväki oli haljeta ylpeydestä.

Vastaisen varalta katselimme vielä punaisten setteriden kisat läpi, ainahan sitä voi koiran esittämisestä oppia vielä jotain lisää...

Itse kilpailutapahtuma oli lopulta oikein mukava. Setteriden tuomari Juha Kares kertoili hienosti eri setteriryhmien ominaisuuksista ja Helmi veti tirsat kehän reunuksen tuoleilla.               

IR&WS Redfellow's Counting Secret (Helmi-Orvokki) 

Tampereen näyttelyn jälkeen (Pentu-ROP+KP)

Kettu

Helmin eilisen iltalenkin päätteeksi äkkäsivät emäntä ja isäntä paikallisen Mikko Repolaisen meidän ikioman postilaatikon edustalla rapsuttamassa korvallistaan. Siinä sitten yritimme osoitella Helmille Mikon sijaintia. Helmi ei havainnut mitään ennen kuin punanuttu ryhtyi liikkumaa tiellä, sitten isäntä olikin jo remmin päässä melkein vaaterissa, kun Helmi lähti ihmettelemään pallohäntää. Kettu livahti omaan pihaamme ja isäntäväki Helmin kanssa melkein tuntumassa. Sen verran kiero repolainen oli, että se hävisi kuin tina tuhkaan. Jälkiä pitkin mentiin nenä maassa sitten alapihalle ja puuliiterin kohdalle, jonka alle ainakin nyt näkyvät merkit veivät. Kettua ei siellä näkynyt, mutta taitaapa se olla viettänyt yönsä ainakin jonkin aikaa puupinojen alla. Iltalenkki ei näin oikein saavuttanut tarkoitustaan, koskapa Helmin iltaväsymys oli poispyyhkäisty...

Aamukuudelta isäntä ja Helmi olivat jälleen lähdössä ulkoilemaan ja samassa toimessa näytti olevan jälleen "kotikettumme". Se istui taasen postilaatikon edustalla keskellä tietä ja siirtyi "hieman" häirittynä naapurin Bemarin taakse pällistelemään umpi-innokasta Helmiä, joka yritti kiskoa isännän latanaksi ketoon. Eipä ollut tuokaan aamulenkki kovin rauhallinen.

Paikallinen punaturkkimme taitaa olla hyvin urbanisoitunut, sillä sitä ei voi mitenkään araksi sanoa. Turkkikin on oikein komea, kapikaan ei siis vaivanne. Ruokaa ainakin on hyvin tarjolla; myyriä, rusakkoja ja puluja sekä Siwan roskis. 

Metsäkoiran isäntäväkenä toivotamme ketulle hyvää metsästysonnea, josko rusakot ja myyrät hieman harvenisivat.

Kohtuullisen vaiheikas päivä

Heti aamusta Helmi joutui automatkalle, isäntä heiti emännän töihin ja lähti mökille mummon ja vaarin kanssa koivun kaatoon. Helmi matkusti takaluukussa kohtuullisen rauhallisesti maalle, jossa olikin tiellä niin paljon lunta, että vaivoin autolla pääsi alustan putsaten perille. Heti mökillä Helmi yhytti jäniksen ja sitten taas mentiin, kaksijalkaiset ehtivät jo kaataa puun jäälle ja pätkiä siitä hieman oksiakin ennen kuin Helmi ehti ajoltaan paikalle. Oksien siirtely olikin sitten voimakkaasti Helmin avustamaa, neiti roikkui lähes nipussa  ja pätki irralliset oksat haukkapaloiksi. Koivupöllien kuskaus muovikelmun päällä olikin sitten Helmin mielestä aivan ykköspuuhaa, siinä oli riemastuttavaa istua kyytissä ja yrittää repiä muovia siekaleiksi. Kun puut oli saatu kuiville oli Helmikin jo kohtuullisen puhki ja vatsakarvoissa roikkui ehkäpä kilo lumipalleroita, niinpä isännän puhdistustoimenpiteet eivät aiheuttaneet isompia kiemurteluita ja autoon menokin jos ei nyt sujunut, niin onnistui kohtuullisesti.

Illasta oli luvassa ensimmäinen pentukurssipäivä, hieman meni pitkään ennen kuin mahduttiin mukaan... Raviradan parkkipaikalle oli kerääntynyt jo muu popula meidän saapuessamme samaa matkaa Halla-amerikanbulldogin kanssa. Päivän ohjelmana oli kontaktin otto ja pito. Homma sujui itse asiassa paremmin kuin isäntä ja emäntä olivat uumoilleet, eikä Helmi suinkaan riuhtonut hullunaan muiden koirien perään, vaan teki vähintäänkin kohtuullisesti kaikki "huomaamattomuusjutut". Kotiin kävellessä koko kolmikko oli ainakin lievästi itseensä tyytyväisiä, ekaluokan eka päivä oli mennyt ihan mukavasti. Sitten vain saunaan ja unelle...Helmi ekana.

Kilpajuoksua x 2

Aamulenkillään suolla Helmi tapasi Tonna-noutajan. Kaksivuotias Tonna oli saanut nimensä kuulemma lastenkirjan sankari-bernhardilaiselta. Melkoinen sankari Tonna olikin Helmin mielestä, pysyihän tuo mokoma kultsu melkein vauhdissakin lumihangessa kyörätessä. Aamulenkistä tuli hieman vahingossa juuri oikean mittainen, sillä mukana kulkevien ja hieman reittiä ohjailevien kaksijalkaisten saapuessa tien varteen, olivat molemmat koirat aivan kypsiä. Kotona menikin sitten hetki ellei kaksi lumipaakkuja irroitellessa ja sulatellessa.

Isännän saatua valmiiksi päivän maalaustinkinsä olikin jo iltapäivälenkin vuoro. Se suunnattiin Mustikkaniemeen järven rantoja seuraillen. Kuten isäntä saattoi jo hieman ounastella, Mustikkaniemestä löytyi pupu, joka pökelönä rynnisti jäälle ja vielä niin että Helmi saattoi sen heti havaita. Metsäjäniksen kokoinen, mutta jostain syystä aivan ruskea ristiturpa saikin sitten kyytiä sen 150 metriä rantaan Helmin pysyessä melkein vauhdissa. Isäntä jo pelästyi Helmin suorivan tielle asti ja komensikin sitten Helmin luokseen ajosta...siis käytti vienoa 120 dB:n kutsuhuutoa saaden Helmin suureksi yllätyksekseen keskeyttämään ajon ja saapumaan köytettäväksi. Mikähän sitä oikein Helmille tuli, kun noin helposti lopetti ajon. Noo, katsotaan seuraava kerta ennen kuin julistetaan Helmi-Orvokki helposti koulutettavaksi metsäkoiraksi...

1. juoksu on juostu

Sekundääristen oireiden perusteella isäntäväki päätteli tänään Helmin 1. juoksun olevan ohi. Aikaa kulahti 17 päivää, joten ensimmäinen havaintomme juoksun alusta taisi olla muutaman päivän myöhässä. Naapurin Ponzo teki myös asiaa koskevan tutkimuksen ja totesi parasta ennen -päiväyksen ohitetuksi, suureksi pettymyksekseen. Eläköön, taas voi pitää Helmiä järjestyssääntöjen vastaisesti irti!

Huomautettakoon, että Helmi-Orvokki suolisti eilen illan ratoksi "hilven" (ruskea pehmohirvi), emäntä aikoo kuitenkin topata sen uusiksi fyllien kuivuttua.

Maanantain mittaukset tuottivat seuraavanlaisia tuloksia: paino 18,5 kg ja säkäkorkeus 56 cm, ei siis muutoksia edellisviikkoon.

Lauantaiväsytystä

Lievien hoito-ongelmien vuoksi isäntä kuljetti Helmiä aamulenkillä hieman normaalia laajemmalti. Normityyliin ensiksi suolle, josta Helmi löysi entisen rusakon osan. Karvalaikka saikin sitten kyytiä melkein varttitunnin kaikenlaisten vekkulitemppujen ja pomppujen kera. Seuraavaksi oli kohtaamisvuorossa kaksivuotias labbis-narttu Vera, joka kotiväkensä äänekkäistä aneluista huolimatta tuli leikimään Helmin kanssa. Koirat olivat korkeudeltaan aika yhtäläiset, joten kaikenlainen riekunta onnistui mainiosti, ainoastaan painipuolella Helmi joutui antamaan tasoitusta kokonaista 10 kg. Isäntä päästi tässä tilanteessa Helmin irti narusta ja toivoi, ettei paikalle satu poikakoiria. No, heti kun Vera viimein oli saatu kotiväkensä taholta narutettua käveli vastaamme monirotuinen, joskin pääosin Howavart-tyyppinen musta setäkoira ja Helmi pinkaisi sitä moikkaamaan. Isäntä oli kyllä jo sitä ennen ehtinyt tiedustella vastaantulijan tilaa sen emännältä ja kuullut sen olevan leikattu uros, joten ei hätää. Herra isoherra ei todellakaan ollut kiinnostunut Helmin jouksun tilasta, vaan näytti heti suorastaan päälle tallaamalla Helmille, kuka oli kingi. Tämä tapaaminen jäikin sitten Helmin mielestä sopivan lyhyeksi, kun jatkoimme samantein matkaa. Loppumatka, joka kuitenkin oli kaksi kolmannesta kuljetusta, sujui sitten ilman koirakontakteja. Muutaman kerran kyllä osuimme rusakon jäjille ja ihmisiä lappasi vastaan runsaasti.
Väsytyslenkin jälkeen Helmi-Orvokki jäi sitten kotiin odottamaan emäntää purkkitehtävät (erilaisia laatikoita ja purnukoita siellä täällä taloa sisällään herkkupaloja) seuranaan. Emännän saavuttua viiden tunnin kuluttua, purkit olivat avatut, eväät syödyt ja talo muuten ehjänä. Hienoa!

Muutos rotumääritelmään?

Helmi-Orvokki taitaa olla vaihtanut rotumääritelmän mukaisen toimenkuvansa lintukoirasta poikakoiraksi, siis sellaiseksi, joka etsii poikia. Iltalenkillä ohi vilahtanut rusakkokaan ei kiinnostanut, kun näköpiirissä oli naapurin mäyräkoirapoika. Olisiko tässä nyt mainio tilaisuus opettaa Helmi irti jäniksistä? Vaan eipä taida kannattaa vaihtaa jäniksiä poikiin, kun tarkoitus lopultakin olisi etsiä ja noutaa lintuja, vieläpä kanalintuja, joita esimerkiksi meillä päin on joka puskassa.

Ironia sikseen ja samoin linnustus, eiköhän Helmi rupea harrastamaan isännän kanssa koirajuoksua. Siina koira juoksee edellä ja hidas isäntä kipittää joustavan köyden jatkeena perässä mahdollisimman lujaa. Eipä tarvitsisi miettiä, miten ehtii koiranulkoilutukselta käydä urheilemassa. Kommunikaationkin olisi isännän ja koiran välillä kehityttävä reippaasti, ainakin suunnan määräämisen kannalta. Huonoimmassa tapauksessa molemmat juoksijat joudutaan noutamaan kuljettimella jostain lähimaakunnasta, siis mikäli kännykkä on sattunut matkaan, ja vielä ladattuna!

Settereistä britanniaksi

Helmi-Orvokin verkostoituminen on levinnyt laajemmallekin maailmalla. Rutun emäntä innoitti Helmin liittymään Exclusive Setters -populaan ja sinnehän sitten isäntä lisäsi seuraavaan osoitteeseen Helmin kuvia ihasteltavaksi:

http://irishsetters.ning.com/profile/KarriKoivisto

Puulaakin pääsivulta pääsee tirkistelemään ainakin 50 IR&WS:n (Irish Red and White Setter) seikkailuja ja kuvia. Sivuilta löytyy sitäpaitsi varmaan 10000 muuta setterinkuvaa, käykääpä katsomassa.

Intoa pelissä

Helmi-Orvokin ollessa tänään isännän kanssa aamupäivälenkillä vastaan tuli jo ennestään tuttu staffi-poika. Molemmat nelijalkaiset aloittivat välittömästi oikean soidintanssin, Helmi heitti suorastaan volttia innokkaan nuoren miehen edessä ja herra taas kiskoi kieppuessaan emäntänsä lumipenkkaan ja solmuun taluttimeen. Kaikista elkeistä päätellen Helmin juoksu on siis alkanut jo aiemmin kuin edellisviikon perjantaina. Se, mitä isäntä narttukoirien juoksuista on oppinut Mellin ajoilta osoittaa, että viimeistä viikkoa oltaisiin jo viemässä niistä kolmesta; ja sehän on vain hyvä lähestyvää pentukurssia ja näyttelyä ajatellen. Saattaapa tuo innostuneen nartun tuoksu hellittää riittävästi ja antaa setäkoirillekin rauhan kyseisissä tilaisuuksissa, ja ehkäpä itse Helmikin olisi taas valmiimpi ottamaan paremmin vastaan koulutuksellisia haasteita, eikä vain hössöttäisi poikien jäljissä. Katsotaan, onko isännän ajatus ajoituksesta oikea.

Helmi palaa kotiin...

Ei, ei tuo ei ollut kuuluisan Lassie palaa kotiin -elokuvan karmaiseva jatko-osa...tuli vain isäntäväelle mieleen harjulenkin jälkeen kaupasta palatessa ja savupiipun nousevia savuhahtuvia katsellessa. Tosi asiassa Helmi oli juuri viettänyt melkein koko päivän melkein yksin kotosalla, siis kaksi+kolme tuntia ilman tuhoja. Siitä kiitollisena isäntäväki oli vienyt neidin harjuun ja antanut juosta vapaana pitkin autiota mäensyrjää hanki pöllyten jänisten jäljissä. 

Iltaruoaksi lämmitimme hernerokkaa ja Helmikin sai nuolla kattilan ja päälle palan näkkileipää voilla. Tällainen holtiton ruokinta menneen viikon aikana oli tuottanut seuraavanlaiset kasvukäyrän muutokset: paino 18,5 kg (+0,5 kg) ja säkä 56 cm (+1 cm).

Sunnuntaipäivä

Helmi-Orvokki lähti aamukävelylle emännän ja isännän kanssa Tohlopille. Lenkki suuntautui järveä kiertävälle kävelytielle, jolla Helmi tietysti törmäsi pariin borderterrieriin, mäyräkoiraan, collieen ja vielä Hollanninpystykorvaan...herroja kaikki. Neidin juoksu näytti olevan vaiheessa, jossa herrat eivät sitä vielä huomanneet kovin kaukaa. Niinpä isompi hermostus tapahtui vasta lähinuuskintavaiheessa (jota isäntäväki rajoitti jo onneksi oireettomassa tilassa olevan yskän vuoksi) Helmin veikistellessä sedille väkkäränä. No, viimeiseksi tavattu Hollanninpystykorva oli leikattu ruunaksi, joten siinä tapauksessa menivät viehkoitusyritykset aivan susille.

Iltapäivästä Helmin kotiin saapuivat kummit ja innostuivat opettamaan Helmiä istumaan rahille, joten nyt Helmi kiipeää rahille jopa syömään luuta ja kun rahin koko on 45x45 cm se ei siinä oikein meinaa onnistua. Harjoitusta sekin tietysti kaikki tyynni...