Näyttelykoulu 4

Kun päivä sai itsensä iltaan, Helmi, Saimi ja isäntä lähtivät noutamaan emäntää töistä. Aikeena, joka myös toteutettiin, oli mennä kaupunkikävelylle ennen koulua. Siispä koirat naruihin ja kaksijalkaiset toisiin päihin ja matkaan. Kello oli sopivasti viisi, notta kaupungilla oli jonkun verran populaa liikkeelläkin.

Yliopistolta paineltiin perätoukuria Kalevantien alitse tunnelia, sitten vähän aikaa maan päällä ja taas tunneliin, meinaan Pendoliinotunneliin (se uusi tuneli) radan alitse. Puolimatkassa poikettiin hissillä asemasillalla katsomassa olemattomia junia ja sitten jatkettiin Hämeenkadulle. Ihmisvilinästä päästiin eroon vasta varsinaisessa asematunnelissa paluumatkalla. Liikenteen jymy on siellä huima! Helmiä ja Saimia moinen ei pelottanut ja muutenkin molemmat suoriutuivat keikasta kiitettävästi. Palkinnoksi siitä käveltiin Sorsapuiston poikki lintuja haistellen ja kiirehdittiin lopulta lähes juoksujalkaa autolle, jotta ehdittäisiin kouluun.

Matka Hakametsään vei onneksi vain tilkkasen aikaa, emmekä myöhästyneet treenien alusta. Nyt olikin suorastaan lapsellisen helppoa kulkea koirien kanssa, kun niitä oli vain yksi per kuski. Helmin ja Saimin uudet näyttelyremmit osoittautuivat oikein mainioiksi, olivathan ne jo viimeksi isännällä mukana, mutta puuha oli sen verran vivahteikasta silloin, ettei arvostelua oikein saanut aikaan.

Koulupuuha olisi muutoinkin sujunut kivasti, mutta makupalakärkky varis aiheutti Helmi-Orvokille suunnatonta ärsyä pomppiessaan pahimmillaan muutaman metrin päässä kuonosta. Koeta nyt siinä lintukoirana ravata kauniisti kolmiota...

Ku(u)raisia ja aurinkoisia syysaamuja

Tiistaiaamu valkeni pikkupakkasessa ja auringonpaisteessa. Juniori kuskasi Helmin ja Saimin aamuykköselle kedolle ja siellä Saimi kohtasi ensi kertaa jääkuuran peittämiä heiniä. Oli kuulemma hupaisan näköistä, kun Sämpylä arkaili ja nuuski "kovaa" nurmikkoa.
Päivän lenkkejä tehtiin harjuun ja suolle, tavan mukaan, isännän samalla kouluttaessa koiria pillillä. Muutoin tuo luoksetulo jo sujuu, kuten se sujui pillillä heti ekalla kertaakin viime viikolla, mutta Helmillä tuntuu olevan aina vain tuo mielenkiintojarru, eli toinen ihminen tai koira tai sopiva "saalis", joka torppaa luoksetulon, jos ei kokonaan, niin ainakin hidastaa sitä. Siis harjoittelua vain lisää.

Tänään, keskiviikkona, Helmi-Orvokki, Saimi, emäntä ja isäntä törmäsivät suoaamulenkillään Lapinkoira Rölliin (vanha tuttu viime keväältä Helmille). Aamulenkki reipastui samassa, kun koirat rynnivät hetken pitkin puskia. Taukopaikalla tuli yllättäen kiistaa kepinpätkästä ja Helmin isäntäväki sekä Röllin emäntä saivat huomata, että koirat alkavat olla iässä, jossa "miehestä otetaan mittaa". Kaverukset nykäisivät oikein hienosti ikenet taakse ja ryykäsivät toistensä kimppuun eläimellisellä (sanan mukaisesti) raivolla. Saimi pysytteli onneksi katsomojoukoissa. Kähinästä ei tullut kummallekaan edes henkisiä vaurioita, muttaeipä tainnut suurta päällikköäkään vielä löytyä. Iltapäivän herjulenkiltä palatessa Saimi halusi tehdä erään naapurin Topi-mäyriksen kanssa oikein enemmän tuttavuutta. Melkoinen yhdennäköisyys jalkoja lukuunottamatta, eikö?

Pilatesreissulla, eli taas autossa

Tänäänkin emännän tie vei pilatekseen Kauppiin ja koirathan tietysti pääsivät, ei kun joutuivat, automatkalle mukaan.
Ulkoilu Kaupin maastoissa on aina mukavaa vaihtelun vuoksi, mitä nyt parhaimman reitin löytämiseen menee kiireessä melkoisesti energiaa, varsinkin kun yrittää löytää nopeimman reitin UKK-instituutille kahden asiassa "auttavan" setterin kanssa.
Emäntä on itse asiassa ollut vallan imponoitunut Helmin ja Saimin osaamisesta; koirat kun tulevat pillin viheltelyllä riemastuttavan hyvin luokse. Emäntä yritti hieman kuvatakin moista tottelevaisuuden riemuvoittoa, mutta silloin tietysti Saimi norkoili koko ajan jaloissa, ja kun Helmikin kutsuttaessa tuli, kamerasta loppui akku :D
Saimia ei oikein enää innosta automatkailu ja sen huomasi, kun Sämpylä ja Helmi komennettiin odottamaan emäntää pilateksen ajan takapenkillä. Ei edes jyrsintäluu kelvannut Saimille ajankuluksi, kuolalammikossa vain piti makoilla naama rutussa.
Huomautettakoon, että nyt taitaa viimeinenkin kesän ripe olla jäänyt taakse jäänyttä elämää, kotimatkalla meinaan satoi hetken räntää!

Sunnuntain painomittaukset

Koskapa Helmillä ja Saimilla oli käytössään kummilassa tarkkuusvaaka, päätettiin koiruudet punnita hieman etuajassa. Tulokset olivat seuraavanlaisia: Helmi-Orvokki: 20,3kg (Helmi ei oikein ole ollut innostunut ruokailuista viikonlopun aikana). Saimi taas painoi 15,5kg...muuten, keskiviikkona (30.9.) tehdyn säkämittauksen mukaan Saimi olisi 52 korkea

Pääkaupungissa 3. Heelereitä pakoon

Aamusella Helmi-Orvokki ja Saimi lähtivät isännän ja Helmin kummien kanssa ravaamaan kohti koirapuistoa. Miehitystä piustoläntillä oli tällä kertaa vain "isojen" koirien osastolla, tosin kaikki paikalla olijat olivat oikeasti pieniä, siis kooltaan. Piskeiltä kävi seurustelu notkeasti, mutta porukka ei intoutunut mitenkään remuamaan keskenään. Tilanne muuttui, kun paikalle saapui kaksi Heeleriä (pieniä mustia paimenkoiria, kuulemma pienimpiä sellaisia). Ankara oli räksytys jo niiden lähestyessä ja aitauksessa hetken vielä kovempi. Jonkin ajan kuluttua sittiäisistä toinen sai päähänsä ryhtyä ahdistelemaan Saimia. Takaa-ajo äityi sen verran rajuksi, että toinenkin heeler ja kaksi ranskan bulldogiakin rynnisti Saimin päälle. Sämpylä ei moisesta yllättyneenä oikein älynnyt käyttää nopeuttaan hyväkseen, vaan yritti mennä roskiksen taa piiloon saaden siinä samalla hammasta poskeensa. Siitähän sitten alkoi uikutus ja toiset vain innostuivat lisää. Helmin kummisetä meni nappaamaan Saimin kainaloonsa pois tilanteesta, mutta laski sen kuitenkin heti maahan jalkoihinsa suojaan. Heelereiden emäntä kurmootti koiriaan Sämpylän ahdistelusta ja köytti ne aitaukseen.
Siinä sitten hieman pyöriskeltiin vielä aitauksessa, jotta Saimi tasaantuisi ja lähdettiin sitten rauhaisemmille metsästysmaille. Saattaapa olla, ettei Saimi ole enää pienten mustien koirien ystävä...

Pääkaupungissa 1

Perjaina alkoi Helmin ja Saimin ensimmäinen yhteinen kyläilyviikonloppu Helsingissä Helmin kummien luona. Koirat olivat muuten heti kuin kotonaan, mutta Helmillä kesti aikansa olla kuuntelematta rappukäytävän kummallisia ääniä – tarkkaavainen neiti kun on. Ensimmäinen ulkoiluretki tehtiin lähiPrismaan, missä koirat ja kummisetä odottelivat pihalla kummitädin kaupassakäynnin ajan. Kummisetä huomasi odotellessa, että Helmi osaa jo kaukaa erottaa epäillyttävät ihmiset, kun murinat kohdistuivat paikallisiin puliveivareihin.Ilta sujui kaikilta leppoisesti sohvaeläiminä ja parin ulkoilukerran jälkeen Saimikin kulki hissillä jo paljon rennommin. Alussa neitiä piti hieman avittaa pepusta heiluvaan ja kolisevaan metallikopperoon. Iltapisut tehtiin porukalla kotikorttelia kiertäen, sillä kummitädin kantti ei kestänyt ajatusta kävellä pimeässä metsässä.Yön koiruudet viettivät kummien kanssa makuuhuoneessa, jotta he eivät keksisi ruveta metsästämään olohuoneessa asustavaa maakilpikonna Lyyliä. Tytöt tulevat oikeasti todella hyvin konnan kanssa toimeen, sillä Saimi ei sitä edes tiedosta ja Helmi vain vahtii vierestä Lyylin meluisimpien seinäävastenhyppimis-hetkien ajan. Kummisedän uni oli kuulemma hieman katkonaista koirien käydessä häntä pussaamassa läpi yön noin tunnin välein. Kummitäti taasen nukkui aivan tukkina koko yön...Koiratapaamissaldo jäi perjantain osalta yhteen neljätoistavuotiaaseen kultaiseennoutajaan. Lauantaina onkin sitten edessä rankkaa koirapuistoilua!
Sohvailua

Taas autossa makailua

Suoaamulenkin ja melkein kaikkien koiratuttujen tapaamisen jälkeen pakkasi isäntä yhdentoista korvissa setterineidit auton takapenkille muistaen jopa vyöttää molemmat kiinni turvavöihin. Helmi muuten kannattaa muistaa aina kiinnittää turvavöihin, muuten se kömpii oikopäätä repsikan jakkaralle maailmaa tiirailemaan.
Matkan päämääränä oli Helmin kummien residenssi pääkaupungissa. Sinne saavuttiin hyvässä yhteisymmärryksessä yhden korvissa, Helmi ja Saimi olivat vetäneet koko matkan lonkkaa. Vasta juuri ennen perille pääsyä Saimi taas hermostui mutkamatkailusta pikkukaduilla ja kuolasi Helmin pään jakaukselle.
Perillä kummisetä päästi koirat rappuun ja Helmin mielestä osoite oli selvä, mitä nyt kerros oli kolme ensimmäistä kertaa väärä. Oven paikka oli ainakin selvillä jonotuksesta päätellen.
Sinne jäivät piskit kummisedän hellään huomaan ja isäntä lähti töihin, eli jatkoa blogiin tullee kummeilta ainakin parina päivänä...

Iltatarkastus

Iltatarkastus osoitti, että Saimin purukalusto on hyvää vauhtia siirtymässä rauta-aikaan: yläetuhampaat ovat jo kaikki tukevampaa tekoa ja alaetuhampaissa on enää jäljellä vain yksi maitohammas oikealla. Purenta näkyy pysyneen leikkaavana, onneksi.

Helmistä taas löydettin sellainen ihme, kuin punkki takajalan etutaipeesta. Isäntä lähdetti ötökän punkkipihdeilla ja siirsi sen ötököiden Valhallaan.

Mökiltä, mökiltä mökille

Kaunis syysaamu valkeni kiireisenä. Helmi-Orvokki, Saimi ja isäntä painelivat Japanintuotteella heti aamusta mummun ja vaarin mökille veneen kääntöön. Koska automatkaa oli luvassa, niin aamiainen jäi koirilta vain haaveeksi. Tai oikeastaan Saimin naamasta päätellen ruoka olisi ollut matkan kohteessa Tojotan penkillä. Jos setteri voisi vihertää (isäntä on kyllä jonkin verran värisokea, ainakin emännän mielestä), niin Saimi olisi sen tehnyt, kuolaakin oli penkillä pienen lammen verran. Mummun pestessä venettä vaari ja isäntä nakkelivat peräkärryn täyteen klapeja Helmin ja Saimin auttaessa ahkerasti juoksemalla jaloissa edes takaisin irtoklapi suussa. Kärryn täytön jälkeen paatin kääntö sujui nopeasti, mutta ei niin nopeasti, etteikö Helmi olisi siinä välissä ehtinyt isännän ahkerien pillikutsujen (joo-o, eilen tuli hankittua vihellyspilli ja jo nyt rakkaat lintukoirat Helmi-Orvokki ja Saimi tulevat 90% luokse kahdella vihellyksellä, se 10% ei taida toteutua koskaan) välissä ehtinyt piipahtaa saastumassa mökkinaapurin tunkiossa. Eipä näyttänyt setterineito järin iloiselta järvessä seistessään, kun isäntä kuurasi juuriharjalla roippeita pois.

Sitten puolimärkä koira Saimin kanssa taas auton takapenkille vöihin ja vaarin kärryn perässä omalle mökille, mars. Siellä puukuorma pinottiin salamannopeasti koirain maatessa aurinkoisessa läiskässä, Saimikin tällä kertaa ihan tyytyväisenä.

Seuraava, ja onneksi jo viimeinen, kohde oli venemökkirantamme. Siis paikka jossa on vain vene, joka odotti vedestä nostoa. Paikka on sama, jossa Helmi yhytti riekon toissapäivänä ja niin yhytti tänäänkin. Kaksijalkaisten vinssatessa venettä järvestä Saimi katseli ähellystä välillä vierestä ja välillä kipitti Helmin jäljessä, joka rymisteli pitkin puskia kanalintujen toivossa.

Sieltä venerannasta oli muuten juniori saanut perholla 6,5kg hauen. Kotona se sitten fileoitiin ja käytettiin voin kanssa paistinpannulla. Valmistuneet palat olivat niin hyviä, että Saimikin veteli niitä (ruodot tuli kyllä perattua pois) hyvällä ruokahalulla kohtuullisen kohtuullisen määrän...

Kolmas näyttelykoulutus

Herra Hoomoilanen ja Helmi sekä Saimi suunnistivat näyttelykoulutukseen klo kuudeksi Hakametsän jäähallille. Paikalla pyöri match-showllinen puudeleita ja muita karvakkaita koiria, eikä lainkaan sen näköistä porukkaa, kuin isäntä oli odottanut. Ihan tarkkaan ottaen, isäntä ei oikeastaan edes tiennyt, mitä odottaa. Saattoipahan emäntä olla jotain sanonut koulutukseen osaa ottavista koirakoista ja isäntä oli ehkä jopa jotain niistä kirjoittanut blogiinkin, mutta nyt ei tullut mitään siitä mieleen.

Onneksi mukana oli kuitenkin kaksi koiraa, jotka intomielellä ryykäsivät erään paikalle saapuneen pakeetterin ovesta astuvan naisen luo rapsutettavaksi. Siis tuttu jo entuudestaan...ja vielä koko homman pääohjaaja. Niinpä pääsimme aloittamaan oikeassa paikassa kouliintumisen. Ei vain ollut tullut puheeksi (tai oli auvoisesti tullut ymmärrettyä väärin) se, että hommasta piti pulittaa joka halvatun kerta tuo massiivinen kolme euroa. Se on vaikea rasti pankkikortin kanssa ; ) eli maksut menivät seuraavaan kertaan (kiitos).

Koulutus itse sujui kohtalaisesti, varsinkinkin kun joku jääkiekkopeliin matkalla oleva herra halusi rapsutella, joko Saimia tai Helmiä sillä välin, kun toinen oli isännän kanssa tulessa.

Isäntä sai Helmin ravaamaan kohtalaisesti, Saimi mieluumminkin loikki, seisontahommatkin onnistuivat melko hyvin; Helmi tuppaa jäämään selkä kaarelle vinoon (yrittää katsoa "tuomaria") ja Saimi taas on melkoinen kuminauha asetella, vaan kun sen saa hetkeksi paikalleen, on se komea!

Tradition vuoksi koirat ja isäntä menivät läheiseen koirapuistoon katsomaan, mistä nyt tulee joku terroristi. Paikalla ei mennessä ollut kuin nuoria uroita ja niistä kaikkein suurin Akita halusi rääkätä ensin Helmiä (juoksi karkuun) ja sitten Saimia (puri ja ärisi). Kun siirryimme hieman sivummalle, tuli alaportista Welshi Urho, jonka kanssa likat hetken kaarestivat ja isäntä tuli saaneeksi selville Urhon olevan myös Red Fellow! Pois lähtiessämme törmäsimme vielä, tietysti, saksanpaimenkoirannäköiseen jäpikkääseen, joka halusi ehdottomasti tirsaista Helmiä (oli vain turhan hidas), niin että löytyihän se terroristi...

Kiiruna ja muuta mielenkiintoista

Iltapäivästä Helmi-Orvokki, Saimi, isäntä ja juniori lähtivät maalle tyhjentämään venettä aina heinäkuusta asti kertyneestä vedestä. Laskeuduttuamme parkkipaikalle ihmiset ryhtyivät tarpomaan veneennosto- ja onkivarusteet pykälässä kohti venerantaa koirien juoksennellessa siksakkia edellämme. Yhtäkkiä Helmi sai sähköiskun, tai ainakin jotain sinnepäin ja rynnisti koivikkoon. Sieltä nousi siivilleen tunnistuksemme mukaan riekko, päästäen melko erikoisen ääntelyn mennessään ja Helmi singahti perään kaartaen alarinteeseen linnun jäljessä. Onneksi tipu sai nopeasti ilmaa siipiensä alle ja katosi Helmin (ja meidän muiden) näkyvistä. Helmistä vain kesti saada into pihalle hieman pidemmän aikaa; hyvä tovi siltä kului rinnettä eestaas haravoidessa hännän piiskatessa taimikkoa.

Rinne osoittautui muutenkin mainioksi koirain temmellyskentäksi jyrkkyytensä ja tiheän kasvillisuutensa vuoksi. Sillä aikaa, kun isäntä tyhjensi veneen ja koekäytti moottoria (sillä yhdellä käytössä olevalla sylinterillä) ja juniori kävi kalastamassa 3,5kg:n hauen evääksi (tehtiin kalapullia illaksi) Helmi ja Saimi riehuivat mäkeä ylös ja alas, aina välillä järvessä juomassa käyden.

Eipä tarvinnut tehdä enää erillistä iltalenkkiä.

Porukka ihailee haukea : ), (valitan suhjua kuvaa)

Tämän viikon mittaustuloksetkin tuli kerättyä illasta: Saimin säkä 50,3cm, eli puoli metriä on ylittynyt. Ilmankos vauhti tasaisella ja helpolla alustalla on jo lähes Helmin veroista. Kilomittari näytti Saimille 14,5kg ja Helmi-Orvokille 20,5kg.

Hang over eli dagen efter

1. Red Fellow's leirin jälkeinen aamu alkoi isännällä ja Saimilla varhain (Helmi -Orvokki sai jatkaa uniaan). Emäntä piti saattaman pikaisesti aamuviiden jäljestä Helsinki-Vantaalle lähtevään bussiin.

Aamuherätys autossa ei oikein ollut Sämpylän mieleen ja varsinkin paluumatkalla kuolaa erittyi kuin kypsään ikään ehtineestä setä-setteristä Kabanossipaketin äärellä. Sähköauto siis sai jäädä aamupäiväksi kuivumaan aurinkoon, varsinkin repsikan penkki oli kuin kylvystä tullut Saimin limastuksen jäjiltä.

Varsinainen aamulenkki tehtiin porukalla harjuun, jossa Helmi ja Saimi saivat heti tuta isännän viikonloppuna herätellyn koulutusvimman. Ohjaavat komennot vain kaikuivat ja koirat tekivät haluttuja temppuja makupalan toivossa (ilmaisu on perin positiivinen).

Iltapäivästä sitten Helmi, Saimi ja isäntä poikkesivat suolle. Lenkin loppupuolella Helmi äkkäsi tavin (taas kerran juuri tavin) ja ponkaisi suo-ojan yli (+2m), että heilahti. Taitaa silläkin olla lauantain peltopuuhista jäänyt jonkinlainen kipinä. Saimi sen sijaan huiteli omia lenkkejänsä, eikä tipusta piitannut. Onneksi niin maastovärinen setterimme sai eilen Ruusun väeltä punaisen merkkiliivin ja sen ansiosta Sämpylä näkyy oikein mukavasti metsiköstä. Kiitos : )

Kuin viimeistä päivää Härkäniemessä

Aamu oli kylmä, mutta kaunis, kun Helmi ja Sämpylä riehaantuivat tönimään isännän hereille ja seurakseen ulos. Pikku lirahtelun jälkeen kolmikko kotiutti itsensä vielä hetkeksi irtoasunnon uumeniin. Aamukahveen valmistuttua isäntä ryhtyi juniorin kanssa aamiaiselle ja koirat pääsivät kedolle muiden jo heränneiden sekaan remuamaan. Rattoisa kahvitteluhetki katkesi kuin kanan lento Helmin punkiessa ovelle yltä päältä tuoreessa ihmisen "kakkosessa". Siinä meni sumppi väärään kurkkuun molemmilta kaksijalkaselta ja pikatoimenpiteenä Helmi kuurattiin laiturin päässä lattiaharjalla sekä heitettiin hurtta jorpakkoon huuhtoutumaan (puhdasta tuli). Loput kahveetkin tuli juotua.

Yhdeksältä alkoi sitten ohjelma; Saimi ja isäntä suunnistivat eläinlääkärin luennolle ja luoksetuloharjoituksiin, Helmi taas ryhtyi juniorin kanssa TOKO-treeniin ohjaajan ankaran valvonnan alla. Siinä aamupäivä kului rivakasti ja huomaamatta.

Sämpylän koulutuksen lopuksi koko paikalla oleva "evening"-pentue ryhtyi remuamaan kunnon klimppinä, kuin eroa ounastellen, ja Helmin TOKOilun jälkeen ohjaaja esitti oman lammaskoiransa kanssa pätkän tottis-mallia setterille. Voipi olla, että Helmi-Orvokilta ja Saimilta menee koko talvi moisten temppujen harjoitteluun ; )

Kahden korvissa kakkapartion, kiitosten ja tervehdysten jälkeen isäntä ja juniori (potut ja lihapullat syötyään) pakkasivat koirat pornstarteriin. Poistuminen tämänvuotisilta Red Fellows'ien syyspäiviltä tapahtui arvokkaasti sinisen savupilven sisällä.

Matka Tampereelle sisälsi yhden kattoluukun lennossa hukkaamisen (ja löytämisen), poliisipysäytyksen (silkkaa väärinymmärrystä ;) ja paljon, paljon ajamista vastatuuleen luovien...

Kiitos kaikille Red Felloweille viikonlopun MeKastuksesta, sekä neli- että kaksijalkaisille!

Agilityä, pentuasiaa ja peltoa

Aamun valjetessa klo 6:30 Saimi halasi kedolle tarpeilleen Transun uumenista. Isäntä singahti neidon keralla kosteaan aamuilmaan kehnosti nukutun yön jäljiltä (tuhannesta kippuarasta Sämpylän ja Helmin alta). Aamupisulla näytti olevan jo muutakin porukkaa (kyseessähän siis on Red Fellow'sin syysleiri Härkäniementuvilla Mikkelissä).

Varsinainen herätys oli kahdeksalta, mutta kahveet olivat valmiina jo sitä ennen, joten aamiainen ja muut valmistavat toimet olivat valmiita jo hyvissä ajoin ennen kello yhdeksääm jolloin varsinainen ohjelma alkoi.

Evening-pentulaumalla perehdyttiin koiranhoidollisiin toimenpiteisiin ja Helmi pääsi trenaamaan näyttelyjuttuja ynnä agilityä. Parin tunnin puuhailun jälkeen koirat pääsivät muonalle ja unelle, kaksijalkaisten nauttiessa lounasta.

Yhdeltä jatkettin metsästysasioiden parissa ensin sanallinen hetki ja sitten siirryttin pellolle, jonne Helmi ja Saimi kipittivät isännän ja juniorin kanssa juoksujalkaa muiden turvautuessa autoihin ; )

Metsästysohjaaja oli tuonut paikalle kaksi fasaania, joita koirien sitten piti etsiä pitkässä lieassa ohjaajien kera. Helmi aloitti koko puuhan ja menikin melko reippaasti pitkin peltoa häntä vipaten, mutta kuono pääasiassa maassa. Tipun hajun Helmi nappasi jo puolessa pellossa, ottaen seisonnan hetkeksi, mutta tuulen vaihdellessa voimakkaasti haku jatkui epämääräisesti seisahdellen kohti saalista. Varsinaista kunnon seisontaa ei tullut edes fasaanirouvan vieressä, mutta kuulemma Helmistä saisi metsäkoiran...kovalla treenillä.

Saimi taas pääsi puuhaan porukan toiseksi viimeisenä. Hakuun lähdettiin suoraan ulkopäiväunilta, joten toiminta ei ollut kovin tehokasta. Ohjaaja päästi Saimin kuitenkin nuuskimaan fasaania aivan nahkasta, joten saattaapa olla, että Sämpyläkin sai lopulta asiasta jonkinlaisen käsityksen. Onneksi molemmat koirat saivat session päätteeksi kaarestaa tovin vapaana sänkipellolla, siinä toivottavasti purkautuivat metsästysharjoituksen "jännitteet"...

Härkäniementuville

Perjantaiaamupäivä kului isännältä ja nelijalkaisilta auton pakkaamisen merkeissä. Noo, sitä ennen käytiin tietysti tavallinen suolenkki ja syötiin kilpaa luumuja (isäntä poisti kivet). Kaman ronttaamiseen osallistuivat kyllä lähinnä Helmi ja isäntä. Saimi piti seuraa naapurin emännälle, eikä ollut lainkaan kiinnostunut matkavalmisteluista. Kyllä omenoita poimiva ja haravoiva kaksijalkainen aina edestakaisin kulkevan isännän ja "siskon" voittaa.

Saimin kummisedän saapuessa töistä kolmen korvissa, tehtiin viimeinen rutistus ja lähdettiin matkaan. Kovaa matkavauhtia (meidän kulkineelle kovaa) pitäen pääsimme seitsemältä eväälle Heinolan Sittarin Mäkkäriin, siis kaksijalkaiset, koirat saivat vain maistiaiset ranskiksista. Sittarista kerättiin joitakin elintarpeita pykälään ja isäntä puikoissa lähdettiin pimenevään iltaan kohti Mikkeliä. Härkäniementuville päästiin yhdeksän korvissa ja Riitan avulla löydettiin niemennokkaan hirmuisen setterilauman sekaan. Joka puolella pölisi punaisia settereitä, joten meille tuli kiire laskea Helmi-Orvokki (antamaan väriä) ja Saimi sekaan. Aika hyvin molemmat porukkaan upposivat, vaikka Saimia hieman ensiksi arveluttivatkin 70-senttiset setä-setterit.

Isomman kaarestuksen laannuttua hetkeksi, pääsimme makkaranpaistoon rantanuotiolle. Siinä kun isäntä ja juniori söivät makkaran mieheen, popsivat myös Hemppu ja Sämpylä kumppaneineen toiset kaksi. Kaljaa ei kuitenkaan koirille tarjoiltu...

Pitkästä matkasta uupuneina virittäydyimme koko laumalla kinneriimme levolle jo heti klo 23 korvissa, mutta kyllä porukkaa jäi vielä saunomaan, saas katsoa kuinka aamukoulutukset käynnistyvät klo 9.

Kaupissa ulkoilemassa ja unella

Emännän iltapuhteeseen kuului tänään pilates UKK-instituutilla. Sehän tiesi Helmille ja Saimille komennusta auton takapenkille ja tietöiden hidastamaa matkaa kohti länsi-Tamperetta.
Kaupissa popula möhki kalliota ja metsiä ylös ja alas. Tuuli kohisi puissa, aurinko paistoi ja koirat pinkoivat puskissa. Saimi-suurhaistaja löysi kiepeillään kulahtaneen oravanraadon ja nuuski tarkoin sen tarjoamat aromit. Paluumatkalle käännyttäessä koirat kävivät järven rannassa juomassa ja haukkumassa lokkeja.
Emäntä koirineen ehti viime hetkellä ennen joogan alkua autolle ja laittoi tytöille luut (siis sellaiset kaupasta saatavat ; ) suuhun lähtiessään venyttelemään.
Kun emäntä palasi tunnin kuluttua, koisi Helmi repsikan penkillä ja Saimi täysvenyneenä takapenkillä; eikä auto ollut kärsinyt pelättyjä vaurioita...
PS. Rutulle terkkuja Kaupin reissulta, mennääs taas joskus yhdessä remuamaan. t: Helmi

Näyttelyharjoitus II ja hieman hymyä

Syksy kaiveli tänään kupeitaan ja sää oli tuulista, koleaa ja sateista, kun Helmi-Orvokki, Saimi ja emäntä siirtyivät Hakametsän parkille näyttelykoulutukseen. Emäntä oli perin tyytyväinen juuri hankkimaansa sadetakkiin ja saksilla pilkkomiinsa nakinpalasiin Tupperware-askissa: nahka pysyi kuivana ja koirien palkitseminen oli huomattavasti oikea-aikaisempaa kuin viimekerran virityksillä.
Varsinainen koulunkäynti alkoi oikein onnistuneesti, kun Saimikin malttoi tolppakomennuksellaan pitää kuononsa supussa (ainakin aluksi) Helmin harjoitellessa. Hempun treeni sujui mainiosti ja emäntä oli oikein tyytyväinen sen toimintaan. Saimikin eteni ihan mukavasti omalla vuorollaan, mutta Helmi mekasti tolpassa ollessaan (ilmeisesti viereisen Harmaan Norjanhirvikoiran innoittamana).
Pujottelutreeniin kouluohjaaja otti hoteisiinsa Helmi-Orvokin ja Saimi sai treenailla emännän lieassa. Hieman oli Saimi edelleen hyppyherkällä päällä, mutta nakkiavulla se pysyi aina hetken kunnon astelussa. Ohjaaja innostui käyttämään Helmiä mallikaluna siitä, kuinka koiraa voi esittää eri kohdilta (edestä, sivulta, takaa) ja Helmi keikisteli oikein komeasti, paitsi edestä esitettäessä, se oli perin outoa ja epäilyttävää.
Hammas- ja muut tarkastelut sujuivat molemmilta koirilta kelvosti, Saimia nyt voisi urkkia vaikka mahalaukusta asti sen hermostumatta.
Koulutuksen jäljiltä porukka suori taas koirapuistoon keräämään epämiellyttäviä kokemuksia toisista koirista. Tällä kertaa Helmi-Orvokki sai ahteriinsa lammaskoiran näköisen karvaturripojan, joka halusi periksi antamatta tutkia Helmin perää. Omistajasetää vain nauratti, mutta Helmi ryhtyi jo hammastamaan mokomaa häirikköä ja emäntäkin joutui murahtamaan sille. Hetken rauhan sillä sai, mutta muutaman sekunnin kuluttua Romeo oli taas toimessaa...
Saimi sen sijaan ei herraa kiinnostanut ja se sai seurakseen kokoisensa borderinnäköisen koirulaisen, joka oli oikein mukavaa seuraa.
Autossa sai sitten viimein levätä rankan illan jälkeen...

Iltahepuli ja p...aa

Eilisen illan viimeisen lenkin jälkeen Saimi sai varsinaisen hepulin ja juoksi kellarissa ovet paukkuen keskusmuuria ympäri Helmin katsellessa kaarestusta ihan hoomoilasena (Helmi ei ole koskaan aukonut ovia tökkimällä). Sama vauhti jatkui vielä yläkerrassakin ja emännälle tuli mieleen perheen poikain rullaluisteluharjoittelu kymmenen vuoden takaa, kun pojat kolistelivat kakluunia ympäri ovia ja lattiapäällysteitä kolhien.
Tämän iltapäivän suolenkki päättyi (jälleen kerran) varsin suttuisesti. Heti alkuun Saimi osoitti lähestyvänsä ikää ja kokoa, jolloin sen yhteislenkkejä Helmin kanssa alkaa olla syytä rajoittaa. Irtaantuminen ohjaavasta emännästä oli näet jo sitä luokkaa, että voisi sanoa emännän kulkevan lähinnä itsekseen. Sitten Helmi otti ja löysi jonkun ihanan marjastajan kakkoset mättäältä ja ehti sotkeä itsensä yököttävään kuntoon, ennen kuin emäntä ehti väliin. Emäntä jo mietti puhelimessa, että mahtaakohan moisten jätteiden siivoamisesta suihkulla saada jonkun myrkytyksen ; )
Onni onnettomuudessa oli se, että nyt molemmat koirat olivat taas sohvakelpoisia. Saimille on kyllä vielä hieman tarkennettava olosuhteita, jolloin sohvalle saa mennä (vain ihmisen seurassa, ei siis lainkaan yksin...Helmi osaa ihan sen ihan hyvin).

Mittaukset maanantaina

Jokseenkin rauhattoman yön (Saimi esimerkiksi pullautti neljän korvissa hirmuisen ruohopökäleen patjalleen) jälkeen eilen ilalla maalta kotiutunut porukka oli valmis uuden viikon taistoihin heti aamuyhdeksältä. Ensimmäisenä ohjelmanumerona oli punnitus, josta Saimille painoksi lohkesi 13 kg ja Helmille 20,5 kg, eli aika lähelle viimeviikkoisia eläinlääkärissä mitattuja. Säkämittari on Saimin kohdalla todellinen SÄKÄmittari, sen verran vempula neiti on mitattaessa. Tulokseksi tällä kertaa tuli 49 cm, Helmillä ei muutoksia taida enää tulla 57,5 cm:iin ennen kuin lasku alkaa.

Kyitä ja kylpyjä

Päivän sieni- ja ulkoiluretkellä laumamme kiipesi jo tutulle puolukkakalliolle kurkia katselemaan. Saimi huiteli kaksijalkaisten edellä (Helmi oli jossain muutaman kilsan päässä) ja oli törmätä kalliolla lämmittelevään mustaan kyyhyn, onneksi Saimin kummisetä oli heti seuraavana ja äkkäsi matelijan sekä komensi Saimin pois luikertelijan läheltä. Kyy kiemursi puolukanvarpujen ja jäkälän sekaan kaikessa rauhassa ihmisten tarkastellessa harvinaista näkyä meillä päin.

Matkan loppupuolella Helmi-Orvokille tuli kallioiden edestakaisesta sahaamisesta jano, ja niin se pulahti turvekuoppaan juomaan. Kun jano oli sammutettu, oli koira vatsapuoleltaan musta kuin Afrikan alkuperäisväestö. Mökillä olikin siis vuorossa kylpy järvessä menetelmällä laiturilta järveen ja uiden rantaan. Helmi mulskutti melkein rantaan asti, mutta pahaa-aavistaen jäi seisoskelemaan lutakkoon sen verran kauas rannasta, ettei suotta joutunut jatkotoimenpiteiden uhriksi. Saimi pääsi/joutui myös uimaan laiturin mitan, ihan vain harjoituksen vuoksi. Sämpylä ei moisesta järin paljon innostunut ja pyrki kesken matkan takaisin laiturille...ja pääsikin, minkä jälkeen puuhe jo odottikin reipasta uimaria.

Puolukoita poimimassa ja melomassa

Joskus puoli neljän aikoihin sumuisena aamuna Saimi-Sämpylä tökki isännän hereille ja vonkui hädälle. Isäntä kierähti sängystä ylös ja meni Saimin kanssa ulos yöhön. Saimi turautti tuplat isännän värjotellessä vieressä samalla ihmetellen sumun läpi kajastavaa kuun puolikasta. Ehkäpä sitä satunnaisina öinä voi, tai jopa kannattaa viedä koira ulos, jos ei muuta, niin maisemien takia.

Iltapäivästä Helmi, Saimi ja isäntäväki lähti metsälle puolukkasatoa verottamaan. Koirien tarkastaessa lähitienoon (Saimi pysytteli kymmenen metrin päässä, Helmi viidensadan) sorkkaeläinten varalta, kaksijalkaiset poimivat livakasti puntut täyteen puolukoita. Paluumatkalla takin liepeet sitten täyttyivät suppilovahveroista.

Iltaviileällä kannoimme kanootin mentotarkoituksessa vesiin ja puimme Helmille pelastusliivin päälle. Saimin oma liivi oli valitettavasti kotona, mutta isäntä arveli Sämpylän olevan helpompi niskasta nostettava, joten se sai tällä kertaa jäädä ilman. Kanootin lastaaminen laiturin kupeesta onnistui hienosti, molemmat koirat pysyttelivät kiitettävästi paikoillaan lahden kiertomme ajan. Onnistuneen harjoituskanotoinnin kunniaksi näimme juuri ennen rantautumistamme sadan kurjen auran, joka ronkkui syksyä ja suuntasi nopeasti etelään tyynessä säässä...

Suppilovahveroita

Päiväretki metsän siimekseen Helmin ja Saimin kanssa alkoi reppu selässä ja siellä eväät pykälässä. Tarkoitus oli tutkailla kävelyretken lisäksi sieniä ja puolukoita. Helmi rynni heti alkumatkasta eetteriin ja takaisin, viivähtäen luonamme vain tilannekatsauksen verran. Saimi seikkaili meidän kaksijalkaisten läheisyydessä ja pummi aina puolukat kädestämme, kun niitä makustellaksemme poimimme. Sen verran punaisena mättäät olivat, että huomenissa taidamme mennä poimimaan hillotarpeet talveksi.

Yllättäen löysimme myös suppilovahveroita ja sitten suppilovahveroita ja sitten (taas) suppilovahveroita, emmekä lainkaan kanttarelleja (taitaa olla aiko jo ohi), emmekä vaaleita orakkaita kahta lukuunottamatta. Kahveet ja pähkinät hotkimme kalliolla auringossa koirien syödessä puolukoita ja väistellessä hirvikärpäsiä, joista taisi suurin osa tunkea isännän paidan alle.

Sienenkeruureissu vei sen verran pitkälti aikaa, että Saimi ja Helmi olivat omastakin mielestään juosseet tarpeeksi tähän ruokailuväliin.

Kun ennen ruokailua vielä tarkastelimme laiturilla kirjasta tapaamiemme sienien ominaisuuksia, Saimi kumarteli laiturin päästä juotavaa ja isäntä sanoi emännälle, että pian molskahtaa. Ja niin kuuluikin pulaus, kun Saimi vaihtoi elementtiä. Sen paremmin hermostumatta neiti molskutti nostoetäisyydelle, josta isäntä kiskoi uimarin kuiville. Pyyhkeessä piipahduksen ja kuivatusjuoksun jälkeen olikin miellyttävää ruokailla ja ottaa kunnon tirsat...

Saimin toinen rokotus

Isäntä valmistautui aamusella koirien kanssa Saimin toiseen rokotukseen. Reippaan harjulenkin jälkeen nipsaistiin Helmin ja Saimin kynnet sievemmiksi, turvävyötettiin hurtat ja lähdettiin rouvan noutoon. Yliopistolla odotellessamme Saimi heitti värikkään haukotuksen Toyotan takaloosteriin, onneksi isäntä ei ollut tarjoillut koirille aamiaista juuri kyseistä aavistaen, joten siivoilu oli kohtuullisen helppoa.

Eläinlekuriin molemmat piskit rynnistivät ovenkarmit paukkuen, tuskin siinä samalla isäntäväki ehti niitä punnita (Helmi-Orvokki 21kg! ja Saimi 13kg!). Saimin pistelyn ohessa lääkäri kirjasi havaintoihinsa pilkistävät uudet yläetuhampaat ja poistuneet alaetuhampaat. Viime kerran verikokeista ei ollut sivelyssäkään ilmennyt mitään kummallista.

Helmi-Orvokkiakin tutkailtiin samalla hieman napatyrän tiimoilta ja lääkäri totesi vatsanpeitteiden kuroutuneen nyt kiinni. Hieman rasvakudosta oli jäänyt ulkopuolelle, eli lievä kosmeettinen häiriö (suomeksi: patti) jäi mahapuolelle muistoksi.

Näyttelykoulutusta

Emäntä oli kuralla jo aamusta jännittäessään tulevaa näyttelykoulutusta Hakametsän jäähallin parkkipaikalla. Helmi-Orvokki kun ei ole ollut kaikkein helpoin tähänastisissa näyttelyissä. Asiaa vaikeutti vielä se, että Saimin kummisetä oli muualla, eikä näin voinut vahtiä Sämpylää kotosalla. Niinpä Saimikin pääsi Helmin ohella koulun "penkille".
Koulutuksessa Helmi oli kuitenkin kuin ellun kana. Heti havaittuaan ison koiralauman ja paljon ohjaajia, se varmaankin tiesi olevansa koulussa, koska homma sujui kuin rasvattu. Opettaja-rouva sai vallan mieluusti ronkkia ja väännellä Hemppua. Kulkukin sujui iloisesti häntää heiluttaen, mitä nyt välillä turhankin innokkaasti...setterille kun ei kannata sanoa HYVÄ, HYVÄ iloisella äänellä, siitä kun remu vain kasvaa.
Saimi odotteli pylvääseen kiinnitettynä ulisten ja vollottaen vuoroaan sen aikaa, kun Helmi treenasi (päinvastaisessa tapauksessa Helmi haukkui). Sämpylänkin treeni meni yllättävän hyvin, ainakaan se ei väistele ihmisiä. Emäntä sai hieman keppiä hitaasta palkitsemisesta ja nakin nökäreetkin olivat (kiireessä) jääneet isoiksi. Ehkäpä taas kerran täytyy käydä tarvikekaupassa ja ostaa sellainen namikippo vyölle.
Treenien loputtua Helmi-Orvokki ja Saimi törmäsivät parkkipaikalla Saimin veljeen Leeviin, joka kuulemma asuu melkein naapurissa (parin kilsan päässä)! Leevi oli isäntäväkineen tarkastelemassa tulevaa pentukurssipaikkaa ja niinpä kaksijalkaiset juttelivat koira-asioita hetken, koirien remutessa karva putkella taluttimensa solmuun. Leevi oli hieman isompi kuin Saimi, poika kun on, turkin ollessa aavistuksen vaaleampi. Oli kuulemma menossa Red Felloweiden syyspäiville, joten Helmin ja Saimin isäntä ryhtyi tätä kirjoittaessaan miettimään, mahtaisiko hän pärjätä myös siellä kahden koiran kanssa ^;}
Ennen kuin koululaiset pääsivät kotiin kylpyyn, niin heidän piti vielä käydä koirapuistossa kastumassa ja isompien koirien rääkättävänä...

Maitohammaskato alkaa jo?

Koirain aamun yleiskatsauksessa emäntä havaitsi Saimi-pienokaisen suusta puuttuvan kaksi yläetuhammasta. Mihin lienevät kiinni jääneet, kun ovat jo näin ajoissa suusta pudonneet. Taitavat olla hävinneet vähän toista viikkoa edellä Helmi-Orvokin ekojen hampaiden lähtöä.
Muutoinkin Saimi vahvistuu liikkumiseltaan, tämänpäiväisellä aamulenkillä se huiteli jo varsin kaukana emännästä Helmin peesissä suolla, ja sen jälkeen aamupalalla yritti rosvota leivät pöydältä vähän joka puolelta kuikkien. Alkavat nuo takajalat kantaa riittävästi niillä seisoskeluun, varsinkin kun korkealta leijuu lumoavia tuoksuja. On siis aika ryhtyä vahtimaan Saimia tarkemmin liettä käytettäessä, ettei setteripolo polta varpaitaan.
Emännän tämänpäiväinen poissaolo muuten näytti poikineen kaksi lirua alakertaan. Yläkerrassa taas oli tyhjennetty sohva tyynyistä ja kellarissa kenkäteline. Onpa mielenkiintoista nähdä, saako isäntäväki rakennettua jonkinlaiset portit rappuihin, vai ehtiikö Saimi oppia tavoille ennen sitä ; )

Liruja ja loukkauksia

Aamulenkin jälkeen Helmi ja Saimi saivat hepulikohtauksen ja hetki sen jälkeen tuli yllättäen aivan hiljaista. Emäntä aavisteli pahaa ja lähti aamiaispöydästä katsomaan, mitä on menossa. Siellähän se Saimi seisoi liruttelemassa kummisetänsä sängyn päällä! Taas tuli pyykkiä ja kuivatuspuuhia.
Päivälenkin loppusuoralla koirat havaitsivat naapurikoiramme Ponzon olevan pihamaalla isäntäväkinensä. Siitä alkoi vastustamaton emännän veto; kun posse saapui Ponzolan koira-aitauksen taakse, emäntä päästi Helmin ja Saimin irti. Saimi otti ja hyppasi aitauksen yli samantein, saaden siitä hyvästä jo vähän hammastakin Ponzolta. Eihän Helmikään ole koskaan edes yrittänyt hypätä Ponzon läänille, joten miksi sitten tuo punaruskea kiusankappale saisi? Saimi ei paljon asiasta nokkaansa nostanut, vaan paineli suoraan sisälle tutkimaan Ponzo-paran muonat.
Emäntä on jo aivan tuskassa Sämpylän kanssa, eihän sitä enää saa luokseenkaan muutoin kuin Helmiä huutamalla, jolloin Saimikin yleensä vaivautuu paikalle. Siisteyskasvatuskin näyttää jälleen ottavan takapakkia, sillä vielä illalla, emännän palatessa Pilateksesta, Saimi oli lurauttanut lirut kumminsa huoneen oven eteen...

Tavipyykki

Tavipyykki: Tilaisuus, jossa Helmi-Orvokista kuoritaan ja pestään taas kaunis punavalkoinen setteri-neito. Pyykille joutuu, kun setteri tapaa Pikku-Tohlopin rannassa kaksi tavia ja yrittää saada ne hampaisiinsa juoksemalla rahkasammalletossa ja mudassa aivan vesirajassa. Tilaisuuden kruunaa tavien palaaminen pikapaon jälkeen kvaakuttamaan koiran luo muutaman metrin päähän järvelle.

Aamukahvilla

Sateettoman sunnuntaiaamun kunniaksi isäntä keitti aamukahveet termospulloihin ja teki muutamat voileivät vyölaukkuun. Helmille ja Saimille laitettiin mukaan maksamakkaravoileivät ja muutama herkkupala kutsutäkyiksi.

Matkan lähdettiin Epilänharjuun ja tarkoituksena oli mennä kaasuvoimalalle aamukahville. Koirat kuljetettiin harjun päätyyn noutajaremmeissä ja päästettiin irralleen riekkumaan. Helmin sai kyllä huutaa luo melkein heti ekan kerran, kun se äkkäsi sauvakävelijän. Kiitos herkkupalojen, tottelevaisuus oli parempi kuin eilen kauppareissun aikaan ja Helmi saatiin heti luo. Tätä sitten toisteltiin muutamaankin kertaan aamulenkkeilijoiden ja koirankuljettajien kansoittamilla poluilla ihan hyvin onnistuen. Saimi sen sijaan joutui vain kerran kiinniotetuksi "vaaran" vuoksi, kun isokoisen paimenkoiran näköisen hurtan emäntä arveli koiransa olevan vähän ärjy.

Harjun toisessa päässä sitten nautimme aamukahveet leipäin kera ja koiratkin saivat osansa. Porukalla nautiskelimme hienosta alkusyksyn aamusta ja sitten vaelsimme takaisin mustikoita aina välillä poimien. Helmi ja Saimi niitä söivät, kaksijalkasten makuun ne olivat jo hieman vettyneitä...

Mittauksia

Aivan aamun ratoksi Helmi-Orvokki ja Saimi pääsivät puntariin ja säkämittariin. Helmi oli saavuttanut viimein 20 kg:n maagisen rajan Saimin ollessa painoltaan 12,5 kg. Säkämittari on Helmillä juuttunut 57,5 cm:iin ja Saimi saavutti nyt 48 cm.

Kaupalle...ja pois

Tultuamme maalta, emäntä lähti käymään kaupassa koirien, isännän, juniorin ja naapurin Ponzon isäntineen seurustellessa talon edustalla. Helmi-Orvokki pääsi siitä livahtamaan emännän perään komentoja tottelematta, vaikka isäntä etukäteen arvasikin sen yrittävän moista. Kolme metriä irti oli jo liikaa kutsun noudattamiseen ja niin setterineiti singahti kaupan parkkiksen yli kaupan pihaan ja samalla vauhdilla tien yli pikkumetsään ja vielä takaisin tien yli, risteykseen ja tietä pitkin kotiin, juniorin juostessa perässä. Koko pikakarkumatka ei vienyt kuin vajaan minuutin, mutta kaupan vieressä asuva rouva ehti jo siinäkin välissä käydä kertomassa emännälle Helmin reissusta ja muutamat muut rouvat ehtivät paheksua juniorin päästäneen Helmin juoksentelemaan kadulle. Siitäkös Saimin kummisetä veti herneen nenäänsä, vika kun oli varomattoman (tai oikeastaan huonosti koiraansa kouluttaneen) isännän...

Uimassa ja peurametsällä

Perjantai-iltapäivästä Helmi-Orvokki ja Saimi isäntäväkineen sai viimein siirrytyksi maalle ruohonleikkuuseen. Erinäisten kiireiden vuoksi ruoho oli ehtinyt kasvaa jo toistakymmentäsenttiseksi ja leikkurilla oli täysi työ päästä heinikosta läpi. Sillä välin, kun toinen kaksijalkaisista leikkasi viheriötä, toinen riekkui koirien kanssa. Pallo oli päivän kova sana ja sen perässä molemmat piskit riehuivat antaumuksella. Kun Helmi viimein kyllästyi juoksemaan kilpaa Saimin kanssa, se vei pallon järveen. Valitettavasti pallo vain lähti tuulen viemänä poispäin rannasta eikä Helmi halunnut lähteä uimaan ja sitten vielä Saimi otti ja ui pallon pois vesistä! Se oli Saimin eka uintikerta ja Helmi-raukkis jäi häpeään ; ) Saimi kävi vielä toisenkin kerran uimasillaan, kun se hyppäsi laiturilta "maalle" ruovikon sekaan. Alla vain ei ollutkaan maata, joten muutama reipas uintiliike oli jälleen paikallaan.

Hetkeä ennen toista uintireissua.

Iltahämärissä koko poppoo lähti lenkille ja samalla sieniä katsastamaan. Saaliina sienirintamalta oli kaikkiaan neljä vaaleaa orakasta, mutta Helmi havaitsi metsässä ison elukan. Luulimme sitä ensin pusikossa olevaksi hirveksi, mutta sitten löysimme tuoreita peuran jälkiä, joten kyseessa lieni sellainen. Helmillä naksahti sen verran metsästysvaihde päälle, että oli melkoinen jopi saada sitä hillittyä lähtemästä saaliin hakuun. Jurina ja haukku olivat melkoisia ja ryhti oli kuin germaanilla paraatissa hännän sojottaessa suoraan taakse. Saimi sen sijaan oli ihan hoo-moilasena, että mitä nyt tapahtuu.

Iltapimeällä saunakin oli jo lämmin, joten painuimme kaikin lauteille. Täytynee muutoin laajentaa lavoa ennen kuin Saimi kasvaa täysikokoiseksi...

Setterit saunajonossa.

Sateen kestävä setteri

Päivä alkoi rankalla vesisateella, johon oli oikein mukava viedä koiria, ja itseään, ulkoilemaan. Varsinkin kun Saimi oli jälleen sitä mieltä, että hän sulaa sateessa. Sai oikein narusta kiskoa, että hippiäisen sai ovesta ulos.

Kunnon ekoisteina päädyimme sitten kuskaamaan porukan metsään autolla, jotta vettymisemme olisi ollut vähäisempää. Litisevässä metsässä Helmi kaaresti kuin ei olisi koiranilmaa huomannutkaan, mutta Saimi hiippaili sateenvarjon alle heti kun vain tilaisuuden sai, tosi taistelusetteri.

Varsinaiset hädät Sämpylä sai aikaan vasta kotipihan kuusen alle ja keittiön matolle. Toivottavasti tänä syksynä ei sada kovin usein, ainakaan koko päivää...

Herätyskello?

Puoli kuudelta aamulla ei kannata käydä wc:ssä. Emännän tehdessä tänä aamuna sellaisen virheen, Helmi-Orvokki ja Saimi olivat oikopäätä lähdössä ulkoilemaan. Vanhana ja hyväksikoettuna nukutuskonstina emäntä paneutui koirien seuraksi lattialle patjalle pötkölleen luullen heräävänsä hyvinkin ennen yhdeksää. Höh, setterit vetivät hirsiä aina lähes kymmeneen asti, ja samoin emäntä, hyvässä seurassa kun oli. Taas tuli kiire...

Pähkinöitä poskeen

Aamun lenkki Helmin ja Saimin kanssa oli hieman rauhaton. Helmiltä on juuri juoksu loppunut (Ponzo-testerin mukaan) ja sen hormonitasapaino taitaa olla vielä hakusessa; olipa ohikulkija melkein mikä tahansa, Helmi ponnahti vastakkaiseen suuntaan livohkaan taluttimen antamissa rajoissa. Suurinta singahtelua aiheuttivat äänekkäät mopot ja moottoripyörät, seuraavaksi yskittivät koululaisten polkupyörät ja lopulta täytyi ärhennellä kaupungin työntekijällekin. Saimi taas rynnisti oikopäätä kyseisen tädin rapsutettavaksi ja ansaitsi, kuten yleensä, kaikki kehut. Helmi taas haukuttiin (kuten yleensä) surkeaksi arkajalaksi.
Iltapäivästä emännän töistätulon ja Saimin kummijuniorin lähdön väliin koirille jäi pieni omatoiminen kotisessio. Sen jäljiltä emäntä löysi kuistilta Saimin tulostamat ykköset ja kakkoset. Taisipa olla ollut jotain riemukasta tekeillä, onhan Saimi normaalisti jo sisäsiisti.
Iloisen jälleennäkemisen jälkeen kaikki kolme tyttöä istahtivat lattialle nauttimaan maapähkinöitä, kyllä, koiratkin söivät niitä innokkaasti ja vielä ensimmäistä kertaa. Siitä innostuneena Saimi alkoi pennailla vinguttamalla kumiluutaan sielunsa kyllyydestä...tarvitsisikohan sille hankkia huuliharppu...