Sunnuntain kunniaksi päivä vaaleni hieman edellistä kirkkaampana. Aamulenkki tehtiin koko laumalla harjuun, jossa räkätinpoikaset ja niiden emot ilmaisivat olemassaolonsa etten sanoisi selkeästi. Kummia rääkyjiä, sillä eihän meitä oikeita lintukoiria räksät kiinnosta kiinniottomielessä, eihän? No, onneksi yksikään siipiveikko ei tarjoillut porukallemme vaaleita leivonnaisia ; )
Iltapäivän ulkoilusessiolla kärähdin pitkästä aikaa (lue: muutamaan päivään) ontumisesta. Olin kipaissut raput alas turhan vaihdikkaasti ja sekös taas hieman häiritsi kulkua. Siksipä lenkki jäikin sitten varsin lyhyeksi ja saimme Sämpylän kanssa pötkötellä yläkerran sohvassa seuraamassa tarkkaavaisesti emännän tietokonetyöskentelyä, joka onkin huisin jännää. Isännän puuhat saunan kimpussa ovat ehkä kiintoisampia, mutta siinä saattaa turkki turhaan pölyyntyä Gyproc-töhnästä...
Illasta kylään saapui Frida-perro ja toi mukanaan kummini, sekä tietysti kapallisen purkautuvaa energiaa. Kummisedälleni keksittiin heti vaativa tehtävään, eli tökkäämään minuun Cartrophenipiikki numero kakkonen, äijällä kun on kokemusta reikien teosta, (vaikkakin hän nykyisin pääasiassa tukkii niitä) armeijasta meinaan. Siispä isäntä nappasi minua päästä kiinni ja kummisetä nosti niskanahkaa kohti taivasta työntäen samalla piikin lihaan...eikun nahkan alle. Homma meni hienosti, paitsi että minulla oli kuulemma turkasen paksu nahka ihmiseen verrattuna : ) Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti