Eslalle kyytiä

Pakkanen oli hieman hellittänyt eilisestä, joten ei kun ulkoilemaan järven jäälle. Sämpylän kummit asensivat meille vetovaljaat ja isäntä nouti varastosta sen eilen hankitun pinkin potkukelkan (merkkiä ESLA). Sitten porukkamme suunnisti Tohlopin jäälle vetoharjoituksiin, kelkkaa kyllä pääasiassa kannettiin koko matka, kaupunki kun vaihteeksi on ahkeroinut hiekoitustehtävässään.

Veto on loppunut sora-osuudella ; ))

Jäällä pääsimme tosihommin kiskomalla latu-uran ohessa kummeja isännän näyttäessä edellä juosten suuntaa (sen aikaa, kun jaksoi paahtaa kunnon vauhtia). Meidän vetonarumme olivat saman mittaiset ja se vähän häiritsi suoritusta. Kunnon vetohomman sijaan äristelimme toisillemme ja välillä koko homma lopahti kunnon turpajumppaan. Lopulta isäntä kyllästyi metakkaamme ja sitoi meidät vetämään peräkanaa; minä edellä ja Saimi melkein hännän päässä kiinni, ja katso, homma pelitti!
Tämä rymysessio olikin sitten taas pitkään aikaan viimeinen, sillä huomennahan Saimi taas operoidaan ja kuulemma menee pari viikkoa taas toipumisessa...